Varo kopiosuojattuja “CD-levyjä”

Äänilevyteollisuuden väitteitä kopiosuojauksista

Väite: kopiosuojaukset ovat keino taistella
“nettipiratismia” vastaan.

Levyteollisuus perustelee monesti kopiosuojauksia
välttämättömänä aseena, jolla voidaan estää musiikin laiton
levittäminen verkossa. “Niillä pyritään estämään laajamittaista
verkkolevitystä.” (IFPIn Lauri
Rechardt Kuningaskuluttajassa 12.12.2002). Todellisuudessa
kopiosuojatut levyt eivät ole ratkaisu musiikin
Internet-levitykselle. Kazaa ja Gnutella -verkoista voi kopioida
lähes kaikki koskaan julkaistut levyt – mukaan lukien kopiosuojatut
uutuudet. Hyvä esimerkki on uusi hittibändi nimeltä Gimmel. Samana
päivänä kun levy julkaistiin, se löytyi myös kokonaisuudessaan
Kazaasta. Kopiosuojaus ei toisin sanoen hidasta musiikin
levittämistä Internetissä lainkaan. Riittää, että yksi ihminen koko
maailmassa purkaa suojauksen ja julkaisee musiikin
vertaisverkossa.

Väite: kopiosuojaukset eivät rajoita musiikin
kuuntelua.

Äänilevytuottajat myöntävät varovaisesti, että kopiosuojatun
“levyn kuunteluun tietokoneen CD-ROM asemassa saattaa liittyä
rajoituksia… kuunteluun esim. autoCD-soittimessa saattaa – tosin
erittäin harvoin – liittyä ongelmia” Tästä huolimatta
levyteollisuus myös aina korostaa, että kopiosuojaus “ei yleensä
vaikuta äänitteiden normaaliin kuunteluun.” (ÄKT:n tiedote
12.12.2002). Jos kuluttajalla ei ole enää mahdollisuutta
vapaasti valita millä laitteella tai millä soitto-ohjelmalla levyjä
kuuntelee, eikö musiikin kuuntelumahdollisuuksia ole tällöin
rajoitettu? Jos autostereo, DVD-soitin tai pelikonsoli kieltäytyy
soittamasta levyä, eikö silloin musiikin kuuntelua ole rajoitettu?
Jos musiikkia ei voi enää siirtää levyltä helposti tietokoneen ja
kannettavan soittolaitteen muistiin, eikö musiikin kuuntelua ole
jälleen rajoitettu? Eivätkö nämä ongelmatilanteet ole
äänilevyteollisuuden mielestä edes maininnan arvoisia?

Väite: kopiosuojauksista on tullut äärimmäisen vähän
valituksia.

Levy-yhtiöiden mukaan kopiosuojattujen levyjen ostajilta on
tullut Suomessa vain joitakin kymmeniä valituksia. Kyse on heidän
mukaansa lähinnä periaatekysymyksestä. Toisaalta monet, jotka eivät
pidä kopiosuojauksista, osaavat varoa ostamasta näitä levyjä. Jo
aiemmin yli 800
kuluttajaa onkin ilmoittanut pienimuotoisen Internet-kampanjan
yhteydessä, ettei osta kopiosuojattuja levyjä. Lisää
kuluttajapalautetta tullaan keräämään tälle sivulle.

Väite: kopiosuojattuja levyjä voi nykyään soittaa myös
tietokoneella.

Kopiosuojattujen levyjen mukana saattaa tosiaan tulla nykyään
levy-yhtiöiden omia soitto-ohjelmia. Muulla ohjelmalla levyjä ei
sitten voikaan soittaa. Toisin sanoen tähän asti käyttämälläsi WinAmpilla tai Quintessential Playerillä ei tee
kopiosuojattujen levyjen kanssa mitään. Levyjen omat
soitto-ohjelmat toimivat vain Windows-käyttöjärjestelmässä. Joskus
ne saattavat toimia Macintoshissakin mutta tuskin koskaan
Linuxilla. Lisäksi voidaan pohtia, kuinka kauan tällä hetkellä
myytävien levyjen soitto-ohjelmat toimivat Windowsissakaan, kun
käyttöjärjestelmät ja laitteisto vuosien kuluessa kehittyvät.

Levyjen mukana tulevat soitto-ohjelmat ovat toiminnallisesti
alkeellisia ja teknisesti yhtä viallisia kuin itse levytkin: niillä
kuunneltaessa musiikki yleensä toistetaan levylle pakatuista
kopiosuojatuista tiedostoista, joiden äänenlaatu on kaukana cd:n
tasosta. Tiedostojen kopiointi edelleen toiseen formaattiin on
estetty.

Väite: kuluttajien tulisi vaatia parempia soittimia, jos
levy ei toimi.

Meille on mm. väitetty, että kopiosuojatut levyt eivät toimi
huonoissa levysoittimissa, jotka sekoavat kopiosuojattujen levyjen
virheille. Siksi kuluttajien pitäisi heidän mielestään kohdistaa
kritiikkiä myös laitevalmistajiin. Väite on jokseenkin erikoinen:
kopiosuojatut levyt eivät noudata CD-standardia. Yhdenkään
CD-soittimen ei voi olettaa soittavan niitä. Jos soitin on tähän
saakka toistanut kaikki CD-levyt moitteettomasti, vian on oltava
uudessa kopiosuojatussa levyssä eikä soittimessa.
Äänilevyteollisuus on muuttanut tuotteensa epäyhteensopivaksi,
eivät laitevalmistajat.

CD-soitinten ohjekirjoissa usein todetaan, että soitin soveltuu
vain standardia noudattavien CD-levyjen toistoon. Valmistaja ei
edes teoriassa kykene varautumaan tulevaisuudessa suunniteltaviin
standardeja rikkoviin kopiosuojauksiin. Tämän vuoksi esimerkiksi
Philips eXpanium -soittimen ohjekirjassa varoitetaan: “Käytä vain
levyjä, joissa on ‘Compact Disc’ -logo (CD-audio) tai Data CD
Joliet -formaatissa (MP3). Muunlaisten levyjen aiheuttama laitteen
virheellinen toiminta johtaa takuun raukeamiseen.”

Väite: kopiosuojauksista on hyötyä
kuluttajille.

Ehkä kaikkein hupaisinta on kuulla väitteitä, että
kopiosuojaukset mahdollistaisivat levyjen käyttöarvon
kasvattamisen. Levyihin voi kuulemma lisätä “linkkejä kotisivuille,
lisää uutta musiikkia ja artistitietoja” (IFPIn Lauri Rechardt
Kuningaskuluttajassa 12.12.2002). Lisäksi kopiosuojaus kuulemma
“luo täysin uudenlaisia mahdollisuuksia musiikin tuotantoon ja
levitykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että levyjen ostajille voidaan
tarjota uusia lisäpalveluita; sellaisia joita standardi audio
CD-levyillä ei pystytä toteuttamaan.” ( ÄKT:n tiedote
12.12.2002) Näillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä
kopiosuojausten kanssa. Jo useiden vuosien ajan on myyty levyjä,
joissa on mukana mm. tietokoneella katseltavia videoklippejä ja
linkkejä kotisivuille. Käyttöarvon lisääminen on siis perustunut
levyjen soittamiseen tietokoneilla, jonka kopiosuojaukset
paradoksaalisesti yrittävät estää!

Väite: kopiosuojaukset kehittyvät
paremmiksi.

Levyteollisuus väittää, että “suojaustekniikoiden edelleen
jatkuvasti kehittyessä niihin liittyvät toimintahäiriöt tulevat
entisestään vähentymään ja pikkuhiljaa toivottavasti poistumaan”
(ÄKT:n Tommi Kyyrä
Gramexpressissä 3/2002). Sikäli kuin levyjä suojataan vastedeskin
lisäämällä levyille standardin vastaisia virheitä, lienee selvää,
että kaikki soittimet eivät niitä toista. Monet uudet DVD-soittimet
esimerkiksi soittavat myös mp3-tiedostoja sisältäviä levyjä; niiden
CD-lukija on mekaanisesti ja sähköisesti samantyyppinen kuin
tietokoneiden CD-lukijat. Jotkin uudet DVD-soittimien
koneistot toimivat tavallisessa PC-tietokoneessa DVD-asemana.
Nämä laitteet näyttäisivät kaiken lisäksi olevan yleistymässä. Eikä
ihme sillä onhan PC-tekniikkaan perustuvien DVD-pyörittimien
hintataso kilpailun vuoksi erittäin matalalla. Olisikin
mielenkiintoista tietää, miten äänilevyteollisuus luulee
kopiosuojattujen levyjen tunnistavan onko se tietokoneessa vai
DVD-soittimessa?

Väite: kuluttajia informoidaan kopiosuojauksista
tehokkaasti.

Kuluttajaviraston mukaan kopiosuojauksista pitää kertoa
kuluttajalle
sekä myyntitilanteessa että pakkauksessa (suomeksi ja
ruotsiksi). Tällä hetkellä levyissä on mitä erilaisimpia
kopiosuojausmerkintöjä – pääosin kaikki englanniksi.
Kopiosuojatut levyt ovat suojaamattomien kanssa sekaisin
levyhyllyissä. Kauppiaat eivät tiedä, millä soittimilla levyt eivät
toimi, koska äänilevyteollisuus ei ole joko testannut levyjä
kaikilla soittimilla tai sitten he eivät tälläistä
toimimattomuuslistaa halua esittää. Äänilevyteollisuus ei halua
keskustelua kopiosuojausten ongelmista. Heidän mukaansa esimerkiksi
EFFIn laajasti uutisoitu tiedote
kopiosuojausten ongelmista oli “järjestön pohjanoteeraus”
(ÄKT:n Arto Alaspää Suomen
Tekijänoikeudellisen Yhdistyksen järjestämässä seminaarissa
12.12.2002). Varmaankin myös kaikki tiedotteen uutisoineet
toimittajat ovat samassa levyteollisuuden vastaisessa
salaliitossa?

Väite: kopiosuojaukset ovat välttämättömiä, koska
kopioinnilla on valtavia maailmanpoliittisia
vaikutuksia.

Jopa suomalainen levyteollisuuden edustaja on väittänyt, että
kopiointia on pakko rajoittaa, koska “sillä on katsottu olevan niin
valtavia vaikutuksia hallitusten ja valtioiden kannalta” ( ÄKT:n Arto Alaspää Nelosen uutisissa
30.8.2002) Tämä onkin sikäli totta, että esimerkiksi Yhdysvallat on
uhannut Kiinaa kaupallisilla pakotteilla, mikäli pieniä
piraattilevyjä painavia tehtaita ei saada hävitetyksi. Mutta mitä
ihmeen tekemistä tällä kysymyksellä on levyjä ostavien suomalaisten
kuluttajien kanssa? Ajatteleeko levyteollisuus, että meissä
jokaisessa asuu pieni piraatti? Miksi levyteollisuus ei luota
rehelliseen kuluttajaan?