Asiantuntijalausunto ohjelmistopatenteista
asiassa

U 45/2002 vp

20.9.2002

Mikko Välimäki

Oik. kand,
tutkija
Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT
Electronic Frontier Finland – EFFi ry

PL 9800
– 02015 TKK – 050 598 0498 – (09) 694 9768 (faksi)
mikko.valimaki@hiit.fi             http://www.hiit.fi/de/valimaki.html  

 

Oikeustieteen kandidaatti Mikko Välimäki on
työskennellyt vuodesta 1999 tutkijana Svenska Handelshögskolanissa,
Teknillisellä korkeakoululla ja tietotekniikan tutkimuslaitos HIITissä
erikoisalanaan juridiikan ja tietotekniikan yhtymäkohdat. Hän on osallistunut
ohjelmistopatentointiuudistuksen kansalliseen valmisteluun syksystä 2000
avoimen lähdekoodin ohjelmistoyritysten ja Internet-käyttäjien asiantuntijana.

Electronic Frontier Finland – EFFi ry on perustettu käyttäjien ja kansalaisten oikeuksien puolustamiseen
Internetissä. Yhdistys pyrkii vaikuttamaan muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin
sananvapaudesta, tekijänoikeudesta ja tietokoneohjelmien patentoinnista
Suomessa ja Euroopassa. Lisätietoja EFFi:n kotisivulta osoitteessa http://www2.effi.org/.

Tiivistelmä

Olennaisin asiakysymys koskee ohjelmistotuotepatentteja
(ohjelmatuote sellaisenaan tai jollakin tallennusvälineellä): sallitaanko
niiden patentointi vai ei. Ohjelmistotuotepatentti kattaa tietokoneohjelmiston
erillisenä kokonaisuutena ”sellaisenaan” eli sen tosiasiallinen kohde on sama
kuin tekijänoikeuden. Kauppa- ja teollisuusministeriön muistio ehdottaa
ohjelmistotuotepatenttien sallimista siitä huolimatta, että:

–        
Direktiiviehdotus on patentteja vastaan eikä Suomen
Patentti- ja rekisterihallitus ole niitä tähän saakka myöntänyt (status quo)

–        
Tällaisia patentteja myöntämään alkanut Euroopan
patenttitoimisto ei ole minkään demokraattisesti valitun elimen valvonnassa ja
viraston käytäntö perustuu lähinnä monikansallisten suuryritysten patentteihin

–        
Tekijänoikeussuoja on tehokkaampi ohjelmistotuotteiden
oikeudelliseksi suojaksi myös piraattivalmistajia ja maahantuojia vastaan
(muistiossa tämä asia on väärin)

–        
Patentointi on vastoin avoimen ohjelmistokehityksen
(esim. Linux) periaatteita: on olemassa vaihtoehtoisia tekijänoikeuteen
perustuvia ohjelmistojen kehitystapoja, jotka vaarantuvat jos patentit
sallitaan

–        
Patenttijärjestelmä ei toimi ohjelmistoalalla:
patentit ovat suuryritysten pelinappuloita eikä niillä ole mitään tekemistä
innovaatioiden edistämisessä (muistiossa tätä ei mainita)

–        
Patentoinnin salliminen vähentäisi oikeusvarmuutta
ja pienyritysten toimintamahdollisuuksia, joka on direktiivin keskeinen tavoite

–        
Direktiiviehdotuksen 5 artikla antaa mahdollisuuden
tarkistaa direktiiviä tältä osin kolmen vuoden ajan

Jos ohjelmistojen patentointi kerran sallitaan,
siitä ei voi enää myöhemmin luopua. Keneltäkään ei voi ottaa pois annettuja
oikeuksia. Kun kyseessä on tulevaisuuden kannalta tärkeä poliittinen päätös,
jonka seurauksia voidaan vain arvailla, on syytä odottaa ja kehittää
patentointijärjestelmästä toimivampi ohjelmistoalalla ja pitää
ohjelmistotuotepatentit toistaiseksi kiellettyinä.

Johdanto: mistä on kysymys?

Olennaisin asiakysymys koskee ohjelmistotuotepatentteja
(ohjelmatuote sellaisenaan tai jollakin tallennusvälineellä): sallitaanko
niiden patentointi vai ei. Ohjelmistotuotepatentti kattaa tietokoneohjelmiston erillisenä
kokonaisuutena ”sellaisenaan” eli sen tosiasiallinen kohde on sama kuin
tekijänoikeuden. Ohjelmistoja on tähän saakka voinut patentoida vain laitteina
(osana fyysistä laitetta) tai menetelminä (jokin tietty keksinnöllinen
tietokoneohjelman funktio). 

Ohjelmistotuotepatentteja on voinut saada
Yhdysvalloissa jo pitkään ja muutaman viime vuoden aikana myös Euroopan
patenttitoimisto (EPO) on alkanut myöntää Euroopan patenttikonvention
vastaisesti ohjelmistotuotepatentteja. EU:n direktiivi ottaa nyt asiaan
(epäsuorasti) kantaa joko kieltämällä tai sallimalla EPO:n käytännön muutoksen.

EPO on itsenäinen kansainvälinen elin, joka
toimii Münchenissä. EPO myöntää patentteja, jotka ovat voimassa kaikissa sen
jäsenvaltioissa (EU:n nykyiset jäsenmaat + tulevia). Monikansalliset
suuryritykset ovat hakeneet EPOsta patentteja samoin perustein kuin
Yhdysvalloista ja alkaneet vähitellen niitä myös saada. Niinpä lokakuussa
2001 EPO muutti patenttien tarkastuksessa noudatettavaa ohjesääntöään siten,
että se mainitsee ohjelmistotuotepatentit sallittuina.

Oleellista EPOn toiminnassa on, että se ei ole
minkään demokraattisesti valitun elimen valvonnassa ja viraston käytäntö
perustuu lähinnä monikansallisten suuryritysten patentteihin. Toisin sanoen EPOn
päätös on ollut yksipuolinen ja epädemokraattinen.

Komission ehdottama direktiivi ohjelmistopatenteista
KOM(2002) 92 on julkaistu EPOn ohjesääntöuudistuksen jälkeen helmikuussa 2002. Direktiiviehdotus
lähtee siitä, että ohjelmistotuotepatentteja ei tule edelleenkään sallia.
Tämä on myös ollut Suomen alustava kanta asiaan. Myöskään Suomen patentti- ja
rekisterihallitus (PRH) ei ole myöntänyt ohjelmistotuotepatentteja.

Nyt lausuttavana oleva Kauppa- ja
teollisuusministeriön (KTM) muistio kuitenkin ehdottaa Suomen linjaa
muutettavaksi. Komission direktiiviehdotuksen ja PRH:n käytännön sijaan se
noudattaa EPOn viranomaisohjeita. Tässä lausunnossa käsittelen kysymystä siitä,
miksi Suomen ja EU:n linjaa ei tule muuttaa.

Muistio perustuu lukuisiin väärinymmärryksiin
tekijänoikeudesta

KTM:n muistio on hyvä ja kattava yhteenveto
asian valmistelusta tähän saakka. Sekä patentoinnin kannattajien että
vastustajien näkökannat on tuotu selkeästi esiin, mikä on erittäin hyvä asia
demokratian kannalta. Erityisen ilahduttavaa on, että muistiosta yli kolmannes
käsittelee patentoinnin sallimisen mahdollisia negatiivisia seurauksia.

KTM:n muistio perustuu kuitenkin lukuisiin
väärinymmärryksiin vaihtoehtoisista tavoista luoda ja suojata ohjelmistoja.
Erityisesti avoimen lähdekoodin (open source) tuotantomalli ja
tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja on ymmärretty väärin. Niiden merkitys
ohjelmistotuotteiden kehityksessä ja kaupassa on kuitenkin erittäin keskeinen.  

Muistiossa mm. todetaan kappaleessa 4.2.2. avoimen
lähdekoodin ohjelmistoista:

”Kaikille lisenssinhaltijoille myönnetään siis kaikki tekijänoikeuden
haltijalle kuuluvat oikeudet, mutta lisensoidun ohjelman lähdekoodin
muokkaaminen ja johdannaisten teosten valmistaminen kaupallista tarkoitusta
varten on kiellettyä”

Kommentti: Kaikkien avoimen lähdekoodin ohjelmistojen lähdekoodin muokkaaminen ja
johdannaisten teosten tekeminen on nimenomaan sallittua. Yleisimmät avoimen
lähdekoodin lisenssit (mukaan lukien GPL ja BSD) eivät kiellä ohjelmistojen
jatkokehitystä kaupallisessa tarkoituksessa. On myös otettava huomioon, että
merkittävä osa ohjelmistotuoteliiketoimintaa on muuta kuin lisenssimyyntiä
(palveluja, oheistuotteita). Avoimen lähdekoodin lisenssit sen sijaan saattavat
kieltää ohjelmistopatenttien ja patenttilisenssien käytön. 

”Toiminnaltaan täysin samanlaisen, mutta koodiltaan hieman muunnetun
ohjelman laatiminen on mahdollista ilman tekijänoikeuden loukkausta. […]
Vapaamatkustajaongelman seurauksena ohjelman hyöty siirtyy ohjelman
valmistajalta sen kopioijalle ja ohjelman valmistaja menettää ansaitsemansa
markkinaosuuden”

Kommentti: Ohjelma pitää kirjoittaa kokonaan uudelleen, jos siihen haluaa
tekijänoikeuden. Vain muutaman rivin lisääminen tai ohjelman muuttaminen ei
riitä. Viittaus vapaamatkustajaongelmaan on virheellinen eikä kuulu tähän asiayhteyteen.

”Open Source –ohjelmien kehitysprosessia on lähes mahdotonta
kontrolloida, jonka seurauksena eri ohjelmoijat voivat samanaikaisesti kehittää
ohjelmasta erilaisia, toisistaan yhteensopimattomia versioita”

Kommentti: Käsitys ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. Tuskin kellään avoimen
lähdekoodin ohjelmistokehittäjällä on motivaatiota kehittää epäyhteensopivia
tuotteita: pääosa Internet-standardeista on avoimen ohjelmistokehityksen
tuloksia. Monet avoimen lähdekoodin ohjelmistoyritykset kontrolloivat
tuotteensa kehitysprosessia kuten mikä tahansa kaupallinen yritys. Kehitysprosessin
avoimuus ei johda ohjelmoijien luottamuspulaan tuotekehityksen oikeasta suunnasta
– pikemminkin päinvastoin.

Muistiossa tunnutaan olettavan, että
ohjelmistotuotepatentti olisi tekijänoikeussuojan täydennys ja että sen yksi tärkeä
funktio olisi piraattikaupan kitkeminen. Muistion näkökulma vastaa pitkälti Business
Software Alliancen (BSA) näkemyksiä ohjelmistotuoteliiketoiminnasta. Näkemys
on hyvin yksipuolinen ja ajastaan jälkeen jäänyt. Toisin kuin muistiossa
annetaan ymmärtää, tekijänoikeus antaa oikeudenhaltijalle välineen puuttua
oikeudenloukkaustilanteisiin suoraan kaikissa ohjelmiston jakeluportaissa
(piraattikauppiaat ja -maahantuojat). Tähän ei tarvita
ohjelmistotuotepatentteja.

Muutosehdotus:

Kirjoitetaan jakso 4.2.2. uudestaan käyttäen preesens -muotoa
ja ”On kuitenkin huomattava…” -alkuiset kappaleet kirjoitetaan kokonaan uusiksi
tarpeen tullen konsultoiden avoimen lähdekoodin lisensoinnin ja
tuotekehityksen asiantuntijoita.

Muistio olettaa perusteettomasti toimivan patenttijärjestelmän

KTM:n muistio päätyy kannattamaan
ohjelmistotuotteiden patentointia olettamalla toimivan patenttijärjestelmän.
Siihen kuuluvat mm. oikeussystemaattiset viitteet ennakkokäyttöoikeudesta ja
pakkolisensoinnista. Tosiasia on, että patenttijärjestelmä ei toimi
tietokoneohjelmissa ja silloin tämä oletus ja siitä tehdyt päätelmät ovat
vääriä.

Toisin kuin toimivassa patenttijärjestelmässä,
patentit eivät ole tekniikan tason mittari ohjelmistoalalla. Yhteiskunta ei
hyödy patenteissa kuvatun tiedon julkistamisesta, koska julkaistut keksinnöt
ovat vanhentuneita eivätkä ne ole teknisesti hyödynnettävissä (selittävä kieli
vaikeaselkoista ja ohjelmiston lähdekoodi puuttuu). Patentit ovat
ohjelmistoalalla vain strategisia pelinappuloita. Tällöin niiden lukumäärän
merkitys kasvaa ja varsinainen sisältö jää toissijaiseksi.

EU on teettänyt viimeisen kahden vuoden aikana
useita selvityksiä ohjelmistopatentoinnin sallimisen taloudellisista
seurauksista. Aiheesta on myös julkaistu paljon akateemista tutkimusta sekä
Yhdysvalloissa (jossa ohjelmistojen patentointi on sallittu hyvin laajasti)
että Euroopassa. Karkeana yhteenvetona voi todeta, että toisin kuin KTM:n
muistio antaa ymmärtää, ei ole tutkimustuloksia, joiden mukaan patentointi
lisäisi innovaatioita ohjelmistoalalla tai että patentoinnin kieltäminen
vähentäisi niitä.

Tutkimuksissa tunnustetaan, että avoimen
lähdekoodin ohjelmistokehitykselle ja pienyrityksille patentoinnin salliminen
on selvä riski. Patentointi on ongelma myös julkisesti rahoitetun
ohjelmistokehityksen kannalta: avoimuusperiaatteen ja tutkimustulosten yleisen
hyödynnettävyyden nimissä sitä ei tulisi sallia.

Ohjelmistotuotteisiin liittyvä innovaatiotoiminta
eroaa joiltakin osin muista teknisistä teollisuudenaloista: ohjelmistotuotteissa
tekninen yhteensopivuus ja avoimet tekniset standardit ovat tärkeässä asemassa.
Siksi yksi kaupallisesti strateginen patentti väärässä paikassa voi estää alan
teknistä kehittymistä paljon laajemmin kuin olisi yhteiskunnallisesti järkevää.

Yhdysvalloissa ohjelmistojen patentointi on
johtanut siihen, että yhä triviaalimpia ohjelmistotuotteita patentoidaan.
Yhdysvalloista saadut kokemukset osoittavat, että patenttihakemuksia tutkivilla
viranomaisilla ei ole asiantuntemusta eikä resursseja arvioida
ohjelmistopatenttien pätevyyttä. Viranomaisten on järkevämpi myöntää patentit
helposti ja luottaa siihen, että tuomioistuin myöhemmin toteaa patentin
pätemättömäksi, jos siitä syntyy riitaa. Tämä on oikeusvarmuuden kannalta
negatiivinen asia. Jokainen ylimääräinen riskitekijä vaikeuttaa
pienyritysten markkinoille pääsyä. On syytä korostaa, että EU:n direktiivin
ehkä tärkein funktio on harmonisoida lainsäädäntöä ja lisätä oikeusvarmuutta
eikä aiheuttaa lisää epävarmoja tilanteita.

Muutosehdotus:

Kirjoitetaan kappale 4.2.1. uudestaan ja todetaan selvästi sen
perustuvan oletukseen, että patenttijärjestelmä toimisi
ideaalisesti ohjelmistoalalla. Todetaan myös, ettei innovatiivisuuden ja
patentoinnin välillä ole mitään todistettua yhteyttä ohjelmistoalalla 

Yhteenveto: ohjelmistotuotepatentteja ei tule sallia

KTM:n muistion yhteenvedossa
ohjelmistotuotepatenttien sallimista perustellaan vedoten muodollisin
oikeussystemaattisiin perusteisiin unohtamalla, että patenttijärjestelmä ei
toimi ohjelmistoalalla sekä ymmärtämällä väärin tekijänoikeussuojan
tosiasiallinen riittävyys.

Poliittisessa päätöksenteossa käytettävät
argumentit tulisi sitoa juridisen systemaattisuuden sijasta todellisuuteen. Ohjelmistotuotepatenttien
salliminen on perustellusti vakava uhka pienyrityksille ja avoimen lähdekoodin
ohjelmistokehitykselle. On erityisen tärkeää säilyttää kaikilla ohjelmistojen
kehittäjillä mahdollisuus jättäytyä patentointiliiketoiminnan ulkopuolelle ja
jatkaa tekijänoikeuslisensoinnille perustuvaa liiketoimintaansa kuten ennenkin.

Lisäksi on muistettava, että EU:n direktiivin
tärkein tavoite on harmonisoida lainsäädäntö eikä lähteä muuttamaan sitä
perusteiltaan. Ohjelmistotuotepatentit ovat olleet vanhastaan kiellettyjä (status
quo) eikä tämä ole johtanut eurooppalaisten ohjelmistoyritysten kansainvälisen
kilpailuaseman heikkenemiseen. 

Lisäksi direktiiviehdotuksen artikla 5 antaa
EU:n komissiolle mahdollisuuden muuttaa direktiiviä tältä osin kolmen vuoden
kuluessa direktiivin implementoimisesta. Jos ohjelmistojen patentointi kerran
sallitaan, siitä ei voi enää myöhemmin luopua. Keneltäkään ei voi ottaa pois
annettuja oikeuksia. Kun kyseessä on tulevaisuuden kannalta tärkeä poliittinen
päätös, jonka seurauksia voidaan vain arvailla, on syytä odottaa ja kehittää
patentointijärjestelmästä toimivampi ohjelmistoalalla.

Ohjelmistojen patentointisuojan laajuus on
ajankohtainen ongelma, joka tulee ratkaista ensisijaisesti EPOn sisällä
ja mahdollisesti muuttamalla Euroopan patenttikonventiota. Tässä tilanteessa
EU:n on annettava EPOlle selvä signaali, että se ei sillä ei ole valtuuksia
sanella EU:n jäsenvaltioille kuinka laajasti ohjelmistotuotteet ovat
patentoitavia.

* * *

Edellä olevin perustein esitän, että valtioneuvoston
kantaa (muistion kohta 5., toiseksi viimeinen kappale) on täsmennettävä
poiketen muistiosta seuraavasti:

Teksti nyt:

”Direktiiviehdotuksessa
poiketaan Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä hyväksyä myös
ohjelmatuotepatentit. Aiemmin esitetyin perustein liittyen
patenttivaatimusmuodon keskeiseen merkitykseen oikeudenloukkaustilanteissa,
valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa ei tulisi poiketa Euroopan
patenttiviraston noudattamasta käytännöstä. Ohjelmatuotepatentin salliminen
antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden puuttua loukkaustilanteisiin suoraan
ja korvausvelvollisuus loukkaustilanteissa ulottuisi jakeluportaisiin selvästi
laajemmin kuin pelkän tekijänoikeuden tai laitepatentin perusteella. Tällä tarkoitetaan
sitä, että patentinhaltija pystyisi puuttumaan patentin loukkaustilanteisiin jo
patenttia loukkaavaa tuotetta maahantuotaessa, markkinoitaessa tai myytäessä.
Mikäli tietokoneohjelmalle ei ole myönnetty tuotepatenttia, patentinhaltija
pystyy puuttumaan loukkaukseen yleensä vasta loppukäyttäjää vastaan.
Tietokoneohjelmien patentoiminen tulisi siten sallia missä muidenkin
keksintöjen eli patenttisuojan kohteena voisi olla itse tietokoneohjelma”

Muutosehdotus:

”Direktiiviehdotuksessa
poiketaan Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä hyväksyä myös
ohjelmatuotepatentit. Aiemmin esitetyin perustein liittyen avoimen lähdekoodin
ohjelmistokehityksen kasvavaan merkitykseen ja patentoinnin mahdollisiin
negatiivisiin vaikutuksiin pienyrityksille ja vapaalle kilpailulle,
valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa on selkeästi poikettava
Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä. Ohjelmatuotepatentin
salliminen antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden vaikuttaa yhteensopivien
avoimien ohjelmistotuotteiden ja standardien kehitykseen haitallisella tavalla ja
selvästi laajemmin kuin pelkän tekijänoikeuden tai laitepatentin perusteella.
Tällä tarkoitetaan sitä, että patentinhaltija pystyisi puuttumaan kilpailevan
tuotteen tai avoimen standardin kehitykseen jo tuotetta tai standardia
kehitettäessä. Tietokoneohjelmien patentoiminen on hankala talouspoliittinen
kysymys ja patentoinnin seurausten epäselvyyden vuoksi, ottaen huomioon
direktiivin keskeinen tavoite lisätä oikeusvarmuutta, keksintöjen eli
patenttisuojan kohteena ei voi edelleenkään olla tietokoneohjelma sellaisenaan”

 

 

 

Viitteet:

Kiitän erityisesti dipl.ins. Risto Sarvasta
kommenteista.

Bakels, Reinier (2002): The patentability of
computer programmes. Discussion of the European-level legislation in the filed
of patents for software, Working paper, Directore-General for Research

Bessen, James – Mascin, Eric (2000): Sequential
Innovation, Patents and Imitation, Working Paper, Department of Economics,
Massachusetts Institute of Technology

Cohen, Julie – Lemeley, Mark (2001): ”Patent Scope
and Innovation in the Software Industry”, California Law Review

FFII Software Patent Work Group: Protecting Information
Innovation against the Abuse of the Patent System, http://swpat.ffii.org/

Hart, Robert – Holmes, Peter – Reid, John
(2000): The Economic Impact of Patentability of Computer Programs, Report
to the European Commission

Internet Patent News,
http://www.bustpatents.com/

PbT Consultants (2000): The Results of the European
Commission Consultation Excercise on the Patentability of Computer Implemented Inventions

Tang, Puay – Adams, John – Paré, Daniel (2001):
Patent protection of computer programmes, Final Report Submitted to European
Commission, Directorate-General Enterprise

Välimäki, Mikko (2002): ”Avoimen lähdekoodin
ohjelmistolisensseistä”, draft paper submitted to Defensor Legis, available at http://www.hiit.fi/de/valimaki.html

 

* * *

 


Date: Sun, 11 Aug 2002 15:55:08 -0700 (PDT)
From: Linus Torvalds <torvalds@transmeta.com>

I do not look up any patents on _principle_, because (a) it's a horrible waste of time and (b) I don't want to know.

The fact is, technical people are better off not looking at patents. If you don't know what they cover and where they are, you won't be knowingly infringing on them. If somebody sues you, you change the algorithm or you just hire a hit-man to whack the stupid git.

Linus