Effiltä pyydettiin lausuntoa sivistysvaliokunnalle kuvaohjelmalain muutosesityksestä. Hallituksen esitys on parempi kuin alkuperäinen mietintö, josta Effi lausui keväällä.
* * * * *
Electronic Frontier Finland
PL 239
00101 HELSINKI
LAUSUNTO 7.12.2010
Lausunto hallituksen esityksestä HE 190/2010 vp kuvaohjelmalainsäädännön uudistamiseksi
Johdanto
Electronic Frontier Finland ry (Effi) pitää Valtion elokuvatarkastamon lakkauttamista kannatettavana toimena ja puheenaolevaa lakiehdotusta pääosin oikeansuuntaisena.
Näemme kuitenkin lakiehdotuksessa joitakin sekä periaatteellisia että käytännöllisiä ongelmia. Ennakkotarkastuksen yksityistäminen on askel oikeaan suuntaan, mutta ehdotetulla tavalla toteutettuna se ei muuttaisi toiminnan tosiasiallista luonnetta viranomaisen säätelemänä ennakkosensuurina.
Pahin ongelma ehdotuksessa on liian tiukaksi rajattu mahdollisuus aikuisille tarkoitetun materiaalin julkaisuun luokittelematta: se itse asiassa pahentaisi tilannetta nykytilaan verrattuna. Ennakkotarkastusvelvollisuuden laajentamisen vaikutusta muuhun kuin viihteeseen ei ole otettu tässä riittävästi huomioon – esityksen perusteluissa arvioidaan taloudellisia sekä yrityksiin, lapsiin ja viranomaisiin kohdistuvia vaikutuksia, muuta ei edes mainita.
Lähtökohtaisestihan kuvaohjelmiakin koskee perustuslain takaama sananvapaus: oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämä koskee myös ja erityisesti poliittista ja muuta aatteellista materiaalia. Pelkästään vaatimus sellaisenkin ilmoittamisesta viranomaisen ylläpitämään luetteloon, ennakkotarkastusvaatimuksesta puhumattakaan, on sananvapauden kannalta hyvin ongelmallista, eikä se ole mitenkään perusteltavissa lastensuojelulla.
Ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointi on myös jätetty liian vähälle huomiolle nimenomaan pienten vähemmistöjen osalta, ja siirtymäaikasäännöksissä ei ole mietitty uusina tarkastusvelvollisuuden piiriin tulevalle aineistolle aiheutuvia ongelmia.
Mahdollisuus käyttää jatkossakin PEGI-järjestelmää tai vastaavaa EU:n laajuista järjestelmää ilman erillistä luokittelua Suomessa sen sijaan on erinomainen ja kannatettava ehdotus.
Ennakkotarkastuksen luonne
Ennakkotarkastuksen siirtäminen valtion virkamiehiltä valtion kouluttamille ja harkinnanvaraisesti hyväksymille yksityisille kuvaluokittelijoille ei olennaisesti muuttaisi tarkastuksen luonnetta nykyisestä, etenkään kun luokiteltu materiaali pitäisi ilmoittaa valtion ylläpitämään rekisteriin: kyse olisi yhä ennakkosensuurista.
Luokittelijoiden koulutus- ja hyväksymismenettely ja luokiteltujen ohjelmien ilmoitusvelvollisuus viranomaisrekisteriin on omiaan lisäämään luokittelutoiminnan viranomaisluonnetta.
Luokittelijoille ei kuitenkaan selvästikään voisi asettaa velvollisuutta luokitella kaikkea tarjottua materiaalia, eikä viranomaisellekaan sellaista esitetä. Siten luokittelijoiden syystä tai toisesta arveluttavana pitämälle ohjelmalle ei ehkä olisi helppoa saada luokitusta lainkaan.
Pakollisesta ennakkotarkastuksesta olisi parasta luopua kokonaan ja jättää lapsille tarkoitettujen ohjelmien luokittelu PEGIn tapaan markkinoiden ratkaistavaksi.
Elokuvatarkastamon nykyinen oikeus määrätä elokuvista osia poistettaviksi todetaan sananvapauden kannalta ongelmalliseksi, eikä tätä tehtävää esitetä siirrettäväksi yksityisille luokittelijoille tai uudelle mediakasvatuskeskukselle. Lisäksi varsinaisen rikollisen materiaalin (kuten raa’an väkivallan ja lapsipornon) valvonta aiotaan siirtää poliisin tehtäväksi. Näiltä osin lakiuudistus on Effin mielestä tervetullut.
Vain aikuisille tarjottavan materiaalin luokittelu
Lakiehdotuksen suurin periaatteellinen ongelma on tarkastusvelvollisuuden laajentaminen vain aikuisille tarkoitettuun materiaaliin.
Lakiehdotuksen 16§ 2 momentissa ehdotettu luokitteluvapaus on tässä aivan liian kapearajainen, pelkästään viihdeaineistoon kohdistettu. Erityisesti nettilevityksessä kuvaohjelmilla on kuitenkin merkittävä ja koko ajan kasvava merkitys muullekin kuin viihteelle ja taloudelliselle toiminnalle.
Luokitteluvelvollisuus pitäisikin määritellä niin, että PEGIn tapaan luetellaan luokittelua vaativat aineistotyypit eikä siitä vapautettuja – vapauden pitäisi olla pääsääntö.
Sananvapauden kannalta kaikkein tärkeintä on mielipiteisiin vaikuttamaan pyrkivä materiaali, aatteellinen viestintä, ja koska sellaista ei yleensä voitane katsoa yksiselitteisesti alle 18-vuotiaan kehitykselle haitalliseksi, luokittelu- ja luettelointivelvollisuus koskisi sitäkin – ilmeisesti jokainen nettiin laitettu vaalivideokin joutuisi ennakkotarkastusvelvollisuuden piiriin.
Vaikka ehdotetun muotoilun ilmeinen hyvä tarkoitus onkin varmistaa, ettei lapsilta kielletä materiaalia aiheettomasti, se ei kuitenkaan selvästikään ole lastensuojelua perustuslain tarkoittamassa mielessä, eikä lastensuojelu siten riitä perusteeksi tällaiselle vaatimukselle.
Lakiesityksen perusteluissa todetaan sananvapaussäännöksen edellyttävän, ettei lapsen oikeutta kuvaohjelmien katselemiseen perusteettomasti rajoiteta. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa yksityiseen toimijaan kohdistuvaa vaatimusta: sananvapauteen sisältyy oikeus valita kenelle viestinsä kohdistaa.
Vaatimus aatteellisen ja poliittisen viestinnän asettamisesta valtion kontrolloiman ennakkotarkastuksen ja rekisteröintivaatimuksen alaiseksi on sananvapauden näkökulmasta mahdoton ja selkeästi perustuslain vastainen.
Asian havainnollistamiseksi voi miettiä, miten tällainen laki vaikuttaisi opposition toimintamahdollisuuksiin vaikkapa Iranin tai Kiinan kaltaisissa maissa.
Asiaa voisi yrittää korjata laajentamalla 9§ luetteloa luokittelusta vapaista ohjelmista, mutta riittävän kattavaa määritelmää on hyvin vaikea keksiä, varsinkin kun aatteellinenkin viestintä voi joskus olla sisällöltään lapsille vahingollista.
Siten 9§ mahdollisen täydentämisen lisäksi 16§ 2 momenttia olisi syytä muuttaa tai lisätä sen jälkeen uusi momentti, esimerkiksi näin:
Jos ohjelmaa ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaille, ohjelman tarjoaja voi halutessaan antaa sille 18 vuoden ikärajan ilman luokittelua.
Samalla pitäisi varmistaa, että 4§:ssä säädetty velvollisuus luokittelemattomien ohjelmien määrän ja vaadittaessa nimikkeiden toimittamisesta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle ei koskisi kuin sellaista aineistoa, jonka osalta sille löytyy selvä lastensuojelullinen peruste.
Pelien luokittelusta
Kuten mietinnössä todetaan, pelit luokitellaan jo nyt eurooppalaisten yritysten aloitteesta laaditulla PEGI-järjestelmällä, jonka kehitystä Euroopan komissiokin tukee, ja johon Euroopan parlamenttikin on ilmaissut luottavansa.
Tältä osin Effi pitää hyvänä ehdotettua 16§ 3 momenttia, joka mahdollistaisi nykykäytännön jatkamisen ja laajentamisenkin jos ja kun vastaavia yritysvetoisia luokittelujärjestelmiä muunkinlaiselle materiaalille ilmestyy. Periaatteessa ennakkohyväksyntämenettelyä parempi vaihtoehto kuitenkin olisi jälkikäteisvalvonta, siis yksinkertaisesti harhaanjohtavan luokittelun kriminalisointi.
Taloudelliset vaikutukset eri toimijoihin
Luokitteluvelvollisuudesta aiheutuva lisäkuluerä voisi muodostua kohtalokkaan suureksi pienille toimijoille ja kaventaa tarjolla olevan kulttuurin kirjoa entisestään. Esimerkiksi jonkin eksoottisen maan ohjelmia maahantuova yritys saattaisi myydä yksittäistä ohjelmaa vain yhdelle tai kahdelle asiakkaalle, ja luokittelumaksu saattaisi helposti ylittää itse ohjelman hinnan moninkertaisesti.
Edellä ehdotettu muutos 16§:ään auttaisi tässäkin. Pieniä vähemmistöjä kiinnostavan aineiston maahantuonti laillisesti K18-rajoituksella olisi parempi kuin sen katoaminen kokonaan markkinoilta tai siirtyminen ulkomaisten toimijoiden varaan.
Siirtymäsäännökset
Lakiehdotuksen siirtymäsäännöksissä ei ole otettu huomioon vaikutuksia uutena tarkastusvelvollisuuden piiriin tulevaan aineistoon. Kun uuden Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen perustamiseen ja luokittelijoiden kouluttamiseen kuitenkin menee aikaa, pitäisi huolehtia, että esimerkiksi nettivideoiden levitys ei muutu laittomaksi sitä odotellessa.
Pelien osalta olisi huolehdittava, että PEGI-luokiteltujen pelien myynti ei muutu laittomaksi ennen kuin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus ehtii tehdä päätöksen PEGI-luokituksen hyväksymisestä lain 16§ 3 momentin mukaisesti.
Siirtymäsäännöksissä olisi siis varmistettava, että vanhan lain aikaan ennakkotarkastusvelvollisuuden ulkopuolella olleita aineistoa koskevat määräykset tulevat voimaan vasta kun Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus on ehtinyt kouluttaa riittävästi luokittelijoita ja käsitellä pyynnöt hyväksyä Euroopan unionin laajuisia luokittelujärjestelmiä Kuvaohjelmalain 16§ 3 momentin mukaisesti.
Yhteenveto
Effin mielestä on jo korkea aika lopettaa elokuvien ennakkosensuuri, ja tämä lakiehdotus on pääosin oikeansuuntainen.
Ehdotettu elokuvatarkastuslautakunnan korvaaminen yksityistetyllä mutta viranomaisten tiukasti valvomalla luokittelumenettelyllä ja ohjelmaluettelolla ei kuitenkaan vielä ratkaisevasti muuttaisi toiminnan tosiasiallista luonnetta, ja luokitteluvelvollisuuden laajentaminen huonontaisi tilannetta nykyisestä.
Erityisesti vain aikuisille tarkoitetun materiaalin osittainenkaan ennakkotarkastusvaatimus ei ole perusteltavissa lastensuojelulla ja on siten selvästi perustuslain vastainen.
Electronic Frontier Finland ry:n puolesta
Tapani Tarvainen, puheenjohtaja
puh 040-729 3479
sähköposti tapani.tarvainen@effi.org