Sähköinen äänestys: mikä oikeasti meni pieleen

Sähköisen äänestyksen kokeilun epäonnistumisesta

huolimatta moni ei tunnu ymmärtävän, mikä täysin sähköisessä äänestyksessä

on oikeasti pielessä. Ajatellaan, että kyse oli vain

lastentaudeista tai yksittäisistä virheistä. Ihmetellään, että jos

rahaliikenne onnistuu sähköisesti, niin miksi ei äänestäminen.

Sähköisen äänestysjärjestelmän tulisi sekä taata tuloksen oikeellisuus

että säilyttää vaalisalaisuus, mikä tekee äänestysjärjestelmän

suunnittelusta erittäin haastavan tehtävän – eivätkä esimerkiksi

pankkijärjestelmien periaatteet ole sellaisenaan

käyttökelpoisia.

Viestin perillemenon vaikeus

Korkein hallinto-oikeus (KHO)

kumosi kunnallisvaalin 2008 tuloksen sähköisen äänestyksen

kokeilukunnissa ja määräsi järjestettäväksi uudet vaalit. Effi on

yrittänyt vaikuttaa sähköisen äänestyksen hankkeeseen jo vuodesta

2005. Yhdistys on vastustanut Suomessa kokeillun kaltaisen

äänestysjärjestelmän käyttöönottoa. KHO:n päätös oli siten

menestyksekäs päätös Effin pitkälle urakalle. Vai oliko?

Ainakin joitakin pääkirjoituksia lukiessa vaikuttaa siltä, että

sanomaamme ei ole ymmärretty. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (HS)

mukaan

kyse oli vain lastentaudeista ja mitään suurempaa ongelmaa ei

pitäisi olla, koska rahaliikennekin onnistuu sähköisesti.

HS toivoo, että tästä vastoinkäymisestä ei

lannistuttaisi.

Pääkirjoituksen kirjoittanut ei ole ymmärtänyt. Hän ei valitettavasti ole

ainoa. Effi on siten epäonnistunut tiedotustehtävässään.

Esimerkiksi Effin Sähköäänestys-FAQissa

kerrotaan seikkaperäisesti, missä ja miksi HS:n pääkirjoitus erehtyi.

Samoihin asioihin on puututtu jo Effin

lausunnossa oikeusministeriölle tammikuussa 2006 ja muussa

Effin viestinnässä tämän jälkeen.

Viesti ei kuitenkaan tunnu menevän perille toivottavalla

tavalla, enkä tiedä, miten sen saisi menemään perille. Onneksi

kuitenkin on

niitäkin, jotka ymmärtävät.

Sama viestintä- ja ymmärtämisongelma on monessa muussakin

tietoteknisessä kysymyksessä, johon Effi on ottanut kantaa.

Hyväksyn, jos demokratiassa tehdään informoitu päätös, vaikka

päätös olisikin mielestäni väärä. Asiat eivät yleensä ole

mustavalkoisia. Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä, että asioista

päätetään niitä ymmärtämättä.

Sähköisen äänestämisen epäonnistuminen

KHO perusteli päätöstään äänten katoamisella, joka johtui

ohjeistuksen puutteellisuudesta ja äänestyspäätteiden

käytettävyysongelmista. Nämä ovat yksittäisiä oireita jostain

muusta, eivätkä pelkkiä “lastentauteja”, kuten HS oletti – vaikka

toki riittäviä syitä äänestystuloksen kumoamiseen. KHO ei ottanut

lainkaan kantaa perustavampaa laatua oleviin puutteisiin.

Vaalituloksen kumoamisesta aiheutui harmia kunnille ja

kuntalaisille. Muuten äänestysjärjestelmän puutteiden paljastuminen

siten, että epäonnistuminen voitiin huomata, oli onnekasta.

Vakavimpia ovat nimittäin yleensä ne puutteet, joita ei huomata:

jos äänet olisivat esimerkiksi menneet väärille ehdokkaille, mutta

äänien kokonaismäärä olisi säilynyt oikeana, olisi virhettä tuskin

havaittu. Jos kokeilu olisi sujunut näennäisesti hyvin, olisi

sähköinen järjestelmä luultavasti otettu käyttöön koko maassa.

Seuraavissa vaaleissa olisi voitu enää vain toivoa, että äänet on

laskettu oikein ja että vaalisalaisuus on säilynyt.

Kokeilun epäonnistumisen jälkeen pitäisi olla selvää, että

oikein toimivan sähköisen äänestysjärjestelmän tekeminen on

äärimmäisen vaikea tehtävä jopa tietotekniikan ammattilaisille.

Osin saamme kiittää lopputuloksesta oikeusministeriön sekä

äänestysjärjestelmän toimittaneiden Tieto Oyj:n ja katalonialaisen Scytl:n riman alittanutta suoritusta.

Mitkä sitten ovat niitä muita perustavaa laatua olevia ongelmia

Suomen sähköisessä äänestysjärjestelmässä? Effin Sähköäänestys-FAQ

käsittelee aihetta yksityiskohtaisemmin, mutta nostan tässä esiin

neljä asiaa: ero pankkijärjestelmiin, järjestelmän monimutkaisuus,

vaalituloksen oikeellisuus ja vaalisalaisuuden säilyminen.

Ero pankkijärjestelmiin. Usein ihmetellään,

että jos rahasiirrot osataan tehdä sähköisesti, niin miksi ei

sitten äänestämistä. Joidenkin mielestä pankkijärjestelmät ovat

jopa tärkeämpiä kuin äänestäminen(!). Pankkijärjestelmissä yksi

keskeinen turvamekanismi on rahasiirtojen jäljitettävyys ja

moninkertainen kirjanpito. Tämä mahdollistaa virheiden huomaamisen

ja oikaisun. Äänestysjärjestelmässä taas jäljitettävyyttä ei voi

käyttää samalla tavalla, koska vaalisalaisuuden vuoksi ääntä ja

äänestäjää ei saisi yhdistää keskenään. Turvallisen sähköisen

äänestysjärjestelmän tekemiseen ei siis voi sellaisenaan soveltaa

pankkimaailman oppeja. Sähköäänestys-FAQissa kerrotaan aiheesta

lisää.

Järjestelmän monimutkaisuus. Voisi luulla, että

yhteenlasku onnistuu tietokoneelta helposti. Sähköinen

äänestysjärjestelmä on kuitenkin hyvin monimutkainen kokonaisuus.

Vaikka yksittäisen osan virhetoiminnon todennäköisyys olisikin

pieni, niin todennäköisyys on paljon suurempi sille, että

jotain menee pieleen. Suomessa epäonnistui tällä kertaa

ainakin ohjeistus ja käytettävyys. Seuraavalla kerralla jokin muu

osa voisi pettää.

Vaalituloksen oikeellisuus. Sähköinen

äänestysjärjestelmä on monimutkainen ja liikesalaisuuksien suojaama

kokonaisuus, joka on äänestäjien näkökulmasta musta laatikko.

Äänestäjä naputtelee äänestyskopissa ehdokkaan numeron ja myöhemmin

tietokone ilmoittaa oikeusministeriölle eri ehdokkaiden saamat

äänimäärät. Mitä tapahtuu äänestystapahtuman ja tuloksen

ilmoittamisen välissä? Hyväksyisimmekö järjestelyn, jossa

äänestyslipukkeet annettaisiin suljettuun koppiin, jossa istuu

katalonialaisia ääntenlaskijoita. Nämä laskisivat kopissa äänet

yhteen ja ilmoittaisivat päivän päätteeksi tuloksen. Mitään

tarkistuslaskentaa ei voisi tehdä, koska äänestysliput olisivat

kopissa ja kopin ovi olisi kiinni. Tällaisen järjestelmänhän

oikeusministeriö oli ostanut. Saksan perustuslakituomioistuin

totesi äskettäin tällaiset äänestysjärjestelmät perustuslain

vastaisiksi, koska äänestäjät eivät voi
tutustua järjestelmän toimintaan vakuuttuakseen siitä,
että äänet lasketaan oikein.

Vaalisalaisuuden säilyminen. Vieläkin on

tallella tieto siitä, kuka äänesti ketäkin sähköisesti

kunnallisvaaleissa. Oikeusministeriön mukaan tämä tieto on salattu

ja siten syytä huoleen ei ole. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon

haluamme luottaa oikeusministeriön virkamiehiin tässä asiassa.

Monessa muussa maassa nämä läksyt on opittu kovien kokemusten

kautta. Suomessa varoituksia ei haluttu kuunnella eikä muiden

maiden kokemuksia sähköisestä äänestämisestä (ks. Sähköäänestys-FAQ,

esim. kohdat “Väite: Sähköistyminen on tulevaisuutta” ja “Tietokone

ei tee virheitä”) haluttu huomioida.

Paperivarmistus ja nykyinen äänestysjärjestelmä

Effi on vaatinut, että jos sähköinen äänestys halutaan kaikesta

huolimatta toteuttaa, pitää käyttää paperivarmistusta. Äänestyspääte

tulostaisi äänestäjälle tositteen, jossa on äänestetyn ehdokkaan

numero. Äänestäjä tarkastaisi tositteen ja laittaisi sen uurnaan.

Näin voitaisiin aina suorittaa sähköisestä järjestelmästä

riippumaton ymmärrettävä tarkistuslaskenta. Jos Suomessa olisi

Effin vaatimalla tavalla käytetty paperivarmistusta, ei

kunnallisvaaleja tarvitsisi nyt uusia, koska tulos voitaisiin

laskea perinteiseen tapaan paperitositteiden avulla. Esimerkiksi

Yhdysvalloissa suurin osa osavaltioista ei enää salli ilman äänestäjän
tarkastamaa paperitositetta tapahtuvaa äänestystä.

Nykyinen paperiäänestysjärjestelmä kehitettiin aikana, jolloin

ihmiset eivät luottaneet toisiinsa. Ääntenlasku tehdään

hajautetusti äänestyspaikoilla kilpailevien puolueiden edustajien

valvonnassa. Vaalijärjestelmämme on suunniteltu tällaiseksi, jotta

vaalisalaisuuden säilymiseen ja vaalitulokseen voitaisiin luottaa,

vaikka osa vaalivirkailijoista tai virkamiehistä olisi

epäluotettavia. Äänestystuloksen laajamittainen huomaamaton

väärentäminen vaatisi maantieteellisesti laajan ja puoluerajat

ylittävän salaliiton. Kunnallisvaaleissa testattu sähköinen

äänestysjärjestelmä olisi ollut vanhaan verrattuna merkittävä askel

taaksepäin.

Lopuksi voi esittää kysymyksen, johon emme ole vieläkään saaneet

kunnon vastausta. Mitä merkittävää etua saavutettaisiin sillä, että

hyvin toimiva äänestysjärjestelmä korvattaisiin sähköisellä –

muodikkuuden lisäksi? Olisivatko hyödyt merkittävämmät kuin edellä

kuvatut haitat?


Tämä dokumentti on Public

Domainia.