Effi osallistui Finnish Internet Forum 2013 -seminaarin järjestämiseen. Tilaisuuden avasi Internet Societyn (ISOC) puheenjohtaja Yrjö Länsipuro, joka myös johti ensimmäistä paneelia. Tilaisuuden videotallenteet ovat katsottavissa täällä.
Internetin vaikutuksia journalismiin pohtivat freelance-toimittaja Hanna Nikkanen, lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa, Uusi Suomi -verkkolehden tuottaja Jarmo Koponen sekä Tampereen Yliopiston mediatutkija Esa Sirkkunen. (Kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Bloggaajat yms. “melkeintoimittajat” kilpailevat ammattitoimittajien kanssa, joten näiden pitäisi voida tarjota faktojen tarkistusta, syventävää taustoitusta tms. rahan vastineeksi. Toisaalta ammattilaiset ja harrastajajournalistit voivat tehdä hyvää yhteistyötä.
Long Play on esimerkki uusista bisnesmalleista. Ihmiset usein vastustavat suurten mediayritysten maksumuureja, mutta toisaalta arvostavat Reilun kaupan tyyppistä toimintaa, ja Long Playn asiakkaatkin joskus kysyvät saako maksaa enemmän kuin pyydetään.
Jo lennättimenkin pelättiin vievän leivän lehtimiesten suusta, mutta se osoittautuikin helpottavan toimittajien työtä. Tekniikan kehitys on vaikuttanut journalismiin monin tavoin: nykyään juttuja voi editoida ja tiivistää helposti, mutta ennen piti jutut kirjoittaa niin että mistä tahansa pisteestä voi panna poikki.
Mediatalot voivat tarjota omille toimittajilleen oikeusturvaa, mutta nykyään hankalat jutut usein ulkoistetaan free-toimittajille, jotka ovat yksin vastuussa kirjoituksistaan – ja tämä voi vaikuttaa juttujen sisältöön.
Osaksi samoista teemoista keskusteltiin Nairobin IGF-konferenssissa 2011.
Videokuvaaja tallensi puheita ja yleisö kommentoi keskustelua mm. twiittaamalla.
Effin hallituksen jäsen Mikael Storsjö kertoi Kavkaz-Centeristä ja siihen kohdistuneista palvelunestohyökkäyksistä. Kun sivusto suljettiin Liettuassa, Mikael tarjosi sille turvapaikan omalta palvelimeltaan. Sekin piti siirtää Ruotsiin, jossa sananvapaus on hiukan paremmin suojattu: vain oikeuskansleri voi puuttua julkaisuun.
Yleisön määrä vaihteli päivän mittaan; sitä lienee ollut yhteensä vajaat sata henkeä.
Effin varapuheenjohtajan Tapani Tarvaisen paneelissa kansanedustaja Päivi Lipponen, tietokirjailija Petteri Järvinen, tietoturva-asiantuntija Timo Soikkeli Stonesoft Oy:stä sekä Viestintäviraston CERT-FI -yksikön päällikkö Erka Koivunen keskustelivat kyberturvallisuudesta ja ihmisoikeuksista. Kehitysministeri Heidi Hautala joutui perumaan osallistumisensa, mutta lähetti FIF:lle viestin, joka luettiin tilaisuudessa ääneen.
Puheenvuorossaan Päivi Lipponen ehdotti kyberturvallisuutta suomalaiseksi vientituotteeksi. Tapani muistutti, että Suomella on erikoinen ongelma: poikkeuksellisen luotettava poliisi. Jos tietotekniikkaa viedään ulkomaille, sen pitäisi toimia myös muunlaisissa maissa. Kyberturvallisuuden pitäisi suojella myös kansalaisia valtioilta ja yrityksiltä, ei vain päinvastoin. Petteri arveli ongelman ratkeavan kansainvälistymisen myötä, kun poliisi omaksuu kollegoiltaan uusia toimintatapoja.
Iranissa viranomaiset käyttivät kansalaisten vainoamiseen kännykkäverkon takaporttia, jonka olemassaolon eurooppalaiset lait vaativat. Paneeli pohti, pitäisikö sellainen tekniikka kieltää, vaikka se merkitsisi rikostutkinnan vaikeutumista – ja tämä on poliitikkojen ratkaistava, ei nörttien.
Tekniikkaa on yleensäkin vaikea säätää sellaiseksi, ettei itse tai joku muu tulisi käyttäneeksi sitä muuhun kuin alunperin oli tarkoitus. Suomalaista Sako-kivääriäkään ei voi tehdä sellaiseksi, että sillä voi metsästää ja ehkä ampua itärajan yli mutta ei voisi ampua oman maan kansalaisia. Taajuusmuuttajien myynti Irakiin on kielletty, koska niillä voi erottaa ydinjätteestä sopivia isotooppeja ydinasetta varten.
Myös tietoa käytetään helposti väärin. Kun Suomessa alettiin kerätä sormenjälkirekisteriä passia varten, vakuutettiin aluksi ettei niitä käytetä mihinkään muuhun, mutta jo kolmen vuoden kuluttua ehdotettiin etteikö poliisikin voisi rekisteriä käyttää. Vastaavasti Ceausescun Romaniassa piti jokaisesta kirjoituskoneesta antaa tekstinäyte siltä varalta, että koneella joskus kirjoitettaisiin jotakin rikokseen liittyvää. Kun ilmeni, että poliisit olivat luvattomasti urkkineet tietoja Mika Myllylästä, poliisista vastattiin että moinen on niin yleistä, ettei niistä edes lähdetä syyttämään.
Timo Soikkeli esitteli puhelinta, joka kääntää suomenkielisen tekstin puheeksi valitulla vieraalla kielellä. Näin tekniikka murentaa kielimuurin. Etäisyydet ovat jo kutistuneet Internetin myötä: “Tuo jyväskyläläinen kaverikin on vain 55 millisekunnin päässä.”
Viestintäneuvos Sanna Helopuro liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoi tietoyhteiskuntakaaren taustasta, valmistelusta ja sisällöstä. Effiltäkin on pyydetty lakiluonnoksesta lausunto.
Mervi Kultamaa ulkoministeriöstä johti illan viimeistä paneelia, jossa pohdittiin englanniksi pienten maiden roolia suuren Internetin hallinnassa. Paneelissa Chengetai Masango Internet Governance Forum -järjestöstä (IGF), Dan Daley Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystöstä, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo Jyväskylästä sekä Internet Engineering Task Force -järjestön puheenjohtaja Jari Arkko.
IGF on ns. Multi-Stakeholder -organisaatio, joka koostuu valtioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen edustajista. Effi on ollut sen toiminnassa mukana alusta (v. 2006) asti.
Sinuhe kertoi välikevennyksenä tarinan, joka valottaa Internetin merkitystä arkielämään: hänen 6-vuotias poikansa halusi oppia pelaamaan shakkia, mutta Sinuhe yllättyi kun poika osasikin jo tornitukset, ratsun liikkeet yms.; hän oli oppinut ne Youtubesta.