Viime aikoina julkisuudessakin pyörinyt ns. CleanIT-hanke osoittaa suunnittelijoiltaan vähintäänkin huonoa arvostelukykyä. Voisi jopa todeta, että CleanIT-työryhmä ei näytä omaavan vähäisintäkään käsitystä Internetin – tai tietotekniikan noin yleensäkään – toiminnasta.
Tämä Euroopan Komission rahoittama projekti vaatii muun muassa kaikkiin nettiselaimiin pakollisia painikkeita, joilla voisi ilmoittaa nettisivun sopimattomasta sisällöstä. Tämän lisäksi projekti hyökkää jälleen kerran Internetin anonymiteettiä vastaan vaatien kaikkia Internetin käyttäjiä esiintymään sekä omalla nimellään että kuvallaan.
Vaatimus pakollisista selainpainikkeista on melkoisen absurdi idea, joka on jo käytännössä mahdoton toteuttaa. Voi olla, että CleanIT-projektin jäsenet ovat siinä käsityksessä, että olisi olemassa jonkinlainen kansainvälinen, monoliittinen taho, joka on vastuussa kaikkien nettiselainten tuotannosta ja valvonnasta, mutta todellisuudessahan näin ei ole. Nettiselainhan on vain tietokoneohjelma, jollaisen kuka tahansa voi kirjoittaa, ja valita itse, mitä ominaisuuksia siihen sisällyttää.
Jos jätetään armollisesti huomiotta, että olisi täysin mahdotonta valvoa kaikkia maailman nettiselaimia, ongelmaksi muodostuu se, että tällaisella lainsäädännöllä käytännössä säädeltäisiin, minkälaisia tietokoneohjelmia käyttäjät saisivat omalla koneellaan käyttää. Tämä taas on jo lähtökohtaisesti pahimmanlaatuista totalitarismia ja loukkaa tietokoneenkäyttäjän perusoikeuksia. Lainsäädäntö, joka määrää mitä ominaisuuksia tietokoneohjelmiin tulee sisällyttää, loisi erittäin huolestuttavan ennakkotapauksen ja avaisi ovet valtioille sekä korporaatioille kansalaisten tietokoneenkäytön kontrollointiin.
Hyökkäys anonymiteettiä vastaan on melko lailla huolestuttavampi ilmiö, sillä anonyymisti kirjoittaminen on yksi länsimaisen sivistysyhteiskunnan peruskiviä. Aika ajoin nousee Suomessakin esiin tietynlainen moraalipaniikki, joka kohdistuu tietyillä Internetin foorumeilla käytävän keskustelun tasoon. Jätettäköön jälleen armollisesti huomiotta kysymys siitä, kuka tämän “tason” määrittelee ja arvioi. Jostain syystä “keskustelun taso” koetaan niin vakavana ongelmana, että anonymiteetti pitäisi uhrata “huonon käytöksen” kuriin saamiseksi. Samaiset närkästyneet tahot usein vetoavat marginaali-ilmiöihin kuten netin kautta tapahtuvaan koulukiusaamiseen ja hyväksikäyttöön.
Kuitenkin kaikkia näitä lieveilmiöitä vastaan voidaan taistella (ja taistellaankin) jo olemassaolevilla keinoilla, ja “huonotapaisille” keskustelufoorumeille ei kenenkään ole pakko osallistua. Sen sijaan anonymiteetin purkaminen toisi mukanaan lukemattomia ongelmia. Poliittiset ja uskonnolliset (tai elämänkatsomukselliset) toisinajattelijat, seksuaalivähemmistöt ym. joutuisivat asettamaan itsensä usein jopa hengenvaaraan voidakseen ilmaista mielipiteensä julkisesti. Parisuhdeväkivallan uhrit, jotka joutuvat piileskelemään väkivaltaisilta ex-puolisoiltaan, joutuisivat riskeeraamaan omansa sekä lapsiensa turvallisuuden voidakseen käyttää hyväkseen Internetin tarjoamia ilmaisukanavia.
Anonymiteetin ansiosta kuka tahansa voi turvallisesti ilmaista mielipiteitään, ja se mahdollistaa myös poliittisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin puuttumisen. Anonymiteetin poistaminen olisi kuolettava isku nykyaikaista sivistysyhteiskuntaa sekä demokratiaa vastaan.