Keskiviikko 28.9. klo 14:30 – 16:00
Toisena IGF-konferenssipäivänä lounastauon jälkeen valitsin kymmenestä vaihtoehdosta session “The Business of Human Rights – Corporate Responsibility and ICTs”.
Tietotekniikkayritysten ihmisoikeusvastuusta puhumassa
valtiosihteeri Dan Baer Yhdysvaltain ulkoministeriöstä (vas.),
puheenjohtaja Dele Olodje Nigeriasta,
Googlen yhteiskuntavastuujohtaja Pedro Less Andrade Argentiinasta,
Global Network Iniative -järjestön toiminnanjohtaja Susan Morgan Britanniasta
ja oikeustieteen tutkija Eduardo Bertoni Argentiinasta.
- Vuonna 2005 Google suostui Kiinassa sensuroimaan hakutuloksistaan sivuja, joita Kiinan hallitus piti epäsuotavina, ehtona toimintansa jatkumiselle maassa.
- Yahoo pani vielä pahemmaksi: se luovutti kiinalaisten toisinajattelijoiden viestiliikennetietoja Kiinan hallitukselle, joka tietojen avulla vangitsi heidät.
- Nokia-Siemens Networks myi Iraniin kännykkäjärjestelmän, josta tuli pian hyvin suosittu viestintäväline. Vuoden 2009 presidentinvaaleissa tapahtunut vaalivilppi sai kansan protestoimaan. NSN:n järjestelmässä sattui olemaan seurantaominaisuus, jonka avulla viranomaiset saattoivat seurata hallitusta arvostelleiden kansalaisaktivistien viestintää. Useita satoja ihmisiä vangittiin ja ainakin kymmeniä murhattiinkin.
Tieto- ja viestintätekniikan avulla ihmiset voivat entistä tehokkaammin järjestäytyä eri teemojen ympärille, saada tietoa ja ilmaista näkemyksiään tärkeinä pitämistään asioista vaikka koko maailmalle. Tällainen ilmaisunvapaus saattaa pelottaa diktaattoreja. Epädemokraattisiin maihin tekniikkaa myyvät yritykset voivatkin löytää itsensä eettisesti hankalasta asemasta. Pitääkö yrityksen aina noudattaa isäntämaan lakia, vaikka se siten auttaisi hallitusta sortamaan kansalaisiaan?
Googlen yhteiskuntavastuujohtaja Pedro Less Andrade kertoi yhtiön tasapainoilusta ilmaisuvapauden ja sitä rajoittavien lakien välissä. Thaimaan kuningasta pilkkaava YouTube-video estettiin näkymästä Thaimaassa, mutta sen pääsi näkemään muualta maailmasta. Turkki vaati poistamaan erään Atatürkin-vastaisen videon näkyviltä koko maailmassa. Siihen Google ei suostunut.
Googlen edustaja linjasi yhtiönsä toimintafilosofiaa. YK:n työntekijät kirjoittivat reaaliaikaisesti transskriptit kaikista puheista. |
Global Network Iniative -järjestön toiminnanjohtaja Susan Morgan huomautti, että samankaltaisia kysymyksiä yritysten vastuusta ihmisoikeusloukkauksissa on tullut vastaan jo aiemmin muilla aloilla, mm. kaivosteollisuudessa. “Veritimanttien” kauppaa onkin jo saatu rajoitetuksi YK-sopimuksella.
Egyptiläinen kansalaisaktivisti johti keskustelun “huoneessa olevaan norsuun” sanoen suoraan, että yritysten ei pidä noudattaa sellaisia paikallisia lakeja, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia. Jos Google sensuroi jotakin “vain” Turkissa, se rikkoo turkkilaisten ihmisoikeuksia.
Nokia-Siemens Networksin edustaja Hossein Moiin oli tästä eri mieltä:
“Emme me yritykset voi tuomita, mitkä hallitukset ovat pahoja ja mitkä hyviä. Jonkun mielestähän USA:kin voi olla sortovalta. Meidän täytyy noudattaa sen maan lakeja, jossa toimimme. Olisi hyvä jos vaikka YK antaisi meille ohjeet, minkä hallitusten kanssa sopii toimia ja minkä ei.” |
Tämä lausunto sähköisti kokouksen ilmapiirin. Useita käsiä nousi kiivaasti. Ensimmäisen puheenvuoron sai Iranissa koulutusprojektia johtava nainen.
“Nokia Siemensin osuus oli ratkaiseva Iranin kansannousun nujertamisessa vuonna 2009. On todella vastuutonta väittää tällaisella foorumilla, ettei muka voi erottaa vapaata maata sortovallasta.” |
Australiasta etäosallistuva Access-järjestön edustaja Brett Solomon kehotti NSN:n edustajaa lukemaan firmansa oman ihmisoikeuslinjauksen.
“Tietenkin yrityksen vastuulla on katsoa, ettei sen tuotteita käytetä
ihmisten vainoamiseen, kuten Iranissa tapahtui, ja NSN itsekin on
myöntänyt tämän.”
“Viestintätekniikka on kaksiteräinen miekka”, vastasi Hossein Moiin.
“Laitteitamme käytettiin ensin alkuperäiseen tarkoitukseensa eli viestintään.
Myöhemmin viranomaiset käyttivät sitä toista terää eli etsivät henkilöitä.”
“Kysymys ei ole siitä, että yritysten tai jonkun muun tahon pitäisi tehdä
listat sortovalloista ja vapaista maista”, tähdensi toinen Access-aktiivi.
“Mutta yritys on vastuussa siitä, ettei sen oma toiminta vaaranna
ihmisoikeuksia. Teknologiaan sisältyvä riski ei edes rajoitu diktatuureihin.
Yksityisyydensuoja voi vaarantua demokratiassakin vaikkapa tietomurron vuoksi.”
* * *
Esittely:
http://www.intgovforum.org/cms/component/chronocontact/?chronoformname=Workshops2011View&wspid=438