MTV3:n 17.3. lähettämässä
45 minuuttia
-ohjelmassa lentoturvallisuudesta esittämäni kommentit herättivät mm. seuraavanlaisen reaktion:
“Sekö on hyväksyttävää, että ihmisiä kuolee jossain vähemmän kuin
tieliikenteessä kuukausittain? Minkä hinnan itse laitat ihmishengelle?
Otetaan vaikka sinun lähisukulaiset? Jospa he kuolevat
lento-onnettomuudessa, jossa terroristi toiminnallaan saa sen aikaan.”
Televisiossa on vaikea esittää vähänkään monimutkaisempia perusteluja,
ja tässäkin olennainen pointti jäi ilmeisen epäselväksi:
Resurssien haaskaaminen parhaimmillaankin marginaalisen hyödyllisiin
parannusyrityksiin lentoliikenteessä nimenomaan maksaa ihmishenkiä.
Miten paljon kannattaisi maksaa siitä, että lentokilometrin
turvallisuus paranisi 99.999999995%:stä (oikea luku) vaikkapa
99.999999996%:iin?
Kuinka paljon nuo skannerit sitä parantaisivat?
Miten paljon turvallisuutta samalla rahalla voitaisiin
parantaa jossain muualla?
Sataprosenttinen turvallisuus on oikeasti mahdottomuus, mutta
jos kuvitellaan, että asentamalla tuollaiset skannerit kaikille USA:n
ja Euroopan lentokentille, mikä maksaisi karkeasti arvioiden 10-20
miljardia euroa, saataisiin lentämisestä 100% turvallista,
se olisi sittenkin huono investointi nimenomaan ihmishenkiä
laskien, koska samalla rahalla voitaisiin muualla (vaikkapa
sairaanhoitoon panostamalla) pelastaa paljon enemmän ihmisiä.
Kun tähän lisätään se (mitä ohjelmassa ei myöskään kerrottu),
että monet asiantuntijat ovat jo todenneet ja myös käytännössä
demonstroineet, että noilla skannereille ei olisi saatu kiinni
tähänastisiakaan terroristiyrittäjiä eikä estettäisi räjähteidenkään
viemistä koneeseen – yksi saksalaisprofessori
demonstroi tätä tv:ssä laitevalmistajan asiantuntijan yrittäessä skannata
häntä ja skannerin läpi käveltyään ilman että mitään
epäilyttävää havaittiin, kaivoi taskuistaan aineita, joilla
sai aikaan vaikuttavan räjähdyksen.
Siis: en oikeasti usko että näille vekottimilla pystyttäisiin
parantamaan turvallisuutta edes melkein niiden hinnan edestä,
enkä edes että se olisi tarkoituskaan: se on pelkkää teatteria.
Ja teatteria jolla on kallis hinta: ei vain välittömästi
rahana, vaan myös perusoikeuksina, joiden kaventaminen aina
lopulta maksaa myös turvallisuuden heikkenemisenä.
Sinänsä kyse ei ole mistään järisyttävän isosta asiasta,
onpahan vain yksi askel lisää kansalaisoikeuksien
johdonmukaisessa kaventamisessa ja ihmisten totuttamisessa
yksityisyyden menetykseen ja Isonveljen oikeuteen tehdä
mitä vain.
Suomen hallituksen kritiikittömyys sen kiirehtiessä
kannattamaan tätäkin odottamatta edes EU:n komission kantaa
on masentavaa, joskaan ei yllättävää: jos ministeri Lindénin
mielestä työntekijätkin saa riisuttaa alasti jos työnantaja
vain haluaa, niin miksei sitten lentomatkustajiakin.