EU on hyväksymäisillään uuden sopimuksen pankkitietojen (SWIFT-datan) antamisesta USA:n viranomaisten käyttöön. Uusi sopimus ei kuitenkaan korjaa aikaisempia ongelmia:
- Sopimus mahdollistaa yhtä massasiirrot EU:n kansalaisten tiedoista ilman epäilyksen aihettakaan.
- Tietojen säilytysaika on kohtuuton: 5 vuotta.
- Sopimus jatkuu käytännössä automaattisesti ilman takarajaa ellei sitä
eksplisiittisesti irtisanota. - EU:n kansalaisilla ei ole toimivaa oikeudellista valitustietä: USA lupaa kyllä
kohdella EU:n kansalaisia yhdenvertaisesti hallinnollisissa prosesseissa, mutta
USA:n Privacy Act eksplisiittisesti koskee vain USA:n kansalaisia ja laillisia
asukkaita – sen muuttamista ei luvata.
Selvyyden vuoksi siellä vielä sanotaan (artikla 20):
“This Agreement shall not create or confer any right or
benefit on any person or entity, private or public”!! - Koko sopimus ei ole USA:ta laillisesti sitova: se ei voisi velvoittaa
USA:n kongressia muuttamaan lakeja eikä siihen voisi suoraan vedota amerikkalaisissa
oikeusistuimissa. - Tiedonsiirtovaltuutus olisi Europolilla, mikä on ristiriidassa europarlamentin
äskettäisen päätöslauselman kanssa, ja sopimus muutenkin laajentaa Europolin
mandaattia huonosti harkitulla tavalla.
Pahin periaatteellinen ongelma, keinojen ja syiden suhteettomuus, on kokonaan ratkaisematta.
Pelkästään se, että ao. tieto saattaa
olla hyödyllistä poliisille ei ole riittävä peruste massiivisille tiedonsiirroille
ilman epäilyä. Tiedonsiirron vaatimuksena pitäisi olla perusteltu epäily selvästä
ja välittömästä vaarasta. Pelkkä yleinen terrorismin riski ei ole riittävä syy
kansalaisoikeuksista luopumiseen.
Liitteinä neuvoston päätös, Europolin roolia selventävä muistio sekä
Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto.