LAUSUNTO
16.10.2002

Eduskunta
Perustuslakivaliokunta

ASIA: Hallituksen
esitys 54/2002 vp laiksi sananvapauden
käyttämisestä joukkoviestinnässä ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sekä lakialoite
66/2002 vp

YLEISTÄ

Suomen perustuslain
12 §:n takaama oikeus sananvapauteen tarkoittaa
sitä, että jokaisella on oikeus
lähettää, julkaista ja vastaanottaa tietoja,
mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
sitä ennakolta estämättä. Poikkeuksena
mainitaan kuvaohjelmia koskevat
välttämättömät rajoitukset lasten
suojelemiseksi. Muiden sananvapautta koskevien rajoitusten
osalta edellytetään perusoikeusopeissa muun muassa,
että rajoitukset ovat täsmällisiä ja
tarkkarajaisia sekä
välttämättömiä ja oikeassa suhteessa
tavoiteltavaan intressiin nähden.

Lausuttavana oleva
hallituksen esitys koskee kaikenlaista julkaisutoimintaa
ehdottaen kumottavaksi painovapauslain sekä radio- ja
TV-vastuulain. Laaja yksimielisyys vallitsee
käsittääksemme siitä, että
perinteisten medioiden osalta hallituksen esitys
sisältää erittäin tervetulleita
parannuksia. Internetissä julkaisemiseen laki puolestaan
toisi sellaisia lisävelvoitteita, jotka
kansainvälisestikin katsoen ovat alalle uusia. Haluamme
erityisesti kiinnittää huomiota siihen, seuraako
suoraviivaisesta teknologianeutraalisuudesta se, että
Suomessa Internetissä julkaiseminen joutuu muita
välineitä huomattavasti heikompaan asemaan.
Toisaalta olisi tarkoin myös punnittava, ovatko
hallituksen esityksen sananvapautta koskevat rajoitukset
riittävän täsmällisiä ja
tarkkarajaisia sekä oikeassa suhteessa tavoiteltavaan
intressiin nähden  erityisesti Internetissä
julkaisemisen osalta.

Esityksen kuva
Internet-julkaisusta on mielestämme puutteellinen,
sillä se lähtee siitä, että
Internet-julkaisulla on selkeä toimituskunta, jolle voi
määrätä vastaavan toimittajan ja joka
työkseen tarkastaa julkaisun ennen sen julkaisemista.
Todellisuudessa tilanne on kuitenkin toisin. Jokainen
Internetin käyttäjä voi toimia julkaisijana
itsenäisesti – niin hyvässä kuin pahassa.
Verkossa olevien julkaisujen sisältö muuttuu
jatkuvasti ilman toimituskuntaan kuuluvien toimia.
Esimerkiksi yksityisten ihmisten lähettäessä
viestejä keskusteluryhmiin. Vastaavan toimittajan
tehtäväksi hallituksen esityksessä asetettu
velvollisuus valvoa toimitustyötä onkin verkossa
olevien julkaisujen osalta käytännössä
mahdotonta.

Haluamme
lisäksi tuoda esille sen, että hallituksen
esityksen perusteluista puuttuu Internetin osalta
kansainvälinen lakivertailu sekä analyysi
siitä, missä määrin nykyinen
päätoimittajavastuun puuttuminen verkkojulkaisun
osalta on aiheuttanut konkreettisia ongelmia suhteessa
Internetin
käyttäjämääriin.

VERKKOJULKAISUN
MÄÄRITELMÄSTÄ ja
KESKUSTELURYHMISTÄ

Verkkojulkaisu on
esityksen 2 §:n 6-kohdan mukaan aikakautisen julkaisun
tapaan yhtenäiseksi laadittu verkkoviestien kokonaisuus,
jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti.
Esityksen perusteluista käy ilmi, ettei
määritelmä ole yksiselitteinen ja
tarkkarajainen. Tämä tulee erityisesti esille
keskusteluryhmien osalta. Myös yksityisen henkilön
kotisivujen  tai Internetissä julkaistavien
pörssikurssien osalta perusteluteksti on
tulkinnanvarainen. (“Vastaavasti verkkojulkaisuna ei olisi
pidettävä myöskään esimerkiksi
pelkkää pörssikurssien
päivittäistä julkaisemista. Toisaalta
tällainen sivu saattaa kyllä olla osana
verkkojulkaisua”). 

Koska
keskusteluryhmät ovat oleellinen osa Internettiä,
haluamme kiinnittää niihin erityishuomiota.
Keskusteluryhmistä todetaan perustelujen sivulla 47
seuraavaa:

“Verkkojulkaisuna ei
puolestaan pidettäisi esimerkiksi tietoverkossa olevia
reaaliaikaisia keskusteluryhmiä sellaisenaan, koska
niitä ei erikseen laadita yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi. Samoin olisi arvioitava muitakin tilanteita,
joissa kyse on vain tilan tarjoamisesta muualta tuleville
viesteille ilman, että niistä laaditaan
aikakautiseen julkaisuun rinnastettava kokonaisuus. Toisaalta
esimerkiksi keskustelupalsta saattaa liittyä
verkkojulkaisuun sillä tavoin kiinteästi, että
sitä on pidettävä kyseisen kokonaisuuden
yhtenä osana.”

Ottaen huomioon,
että vastaava toimittaja päättää 4
§ 3 momentin mukaan verkkojulkaisun
sisällöstä ja että toimitustyön
johtamis- ja valvontavelvollisuuden olennaisesta
laiminlyönnistä hänet voidaan tuomita
päätoimittajarikkomuksesta, tulee keskusteluryhmien
suhde verkkojulkaisuun olla yksiselitteinen.
Epäselvä sääntely aiheuttaa
epävarmuutta ja voi käytännössä
johtaa tarpeettomaan   sananvapauden kaventamiseen
– jopa ennakkosensuuriin. Katsomme, että esitetyssä
muodossa päätoimittaja- ja vahingonkorvausvastuu
tulevat mitä ilmeisimmin  johtamaan monien
verkkojulkaisujen lakkauttamiseen tai siirtymiseen
ulkomaille.

Haluamme itse
asiassa kyseenalaistaa tarpeen saattaa
keskusteluryhmät  ja muu kuin julkaisijan
toimeksiannosta tuotettu materiaali  vastaavan
toimittajan vastuun alle. Millä perusteella
verkkojulkaisun osana olevat yksityisten henkilöiden
esittämät keskustelupuheenvuorot tulee saattaa
samanlaisen toimituksellisen kontrollin alaiseksi kuin
mikä tahansa toimitettu aineisto? Onko tällainen
kontrolli välttämätöntä annettaessa
ainoastaan teknistä tilaa yksityisten henkilöiden
keskusteluille (vrt tori)? Jos vastaavan toimittajan
kontrolli ei ole välttämätöntä, niin
sellaisen asettaminen ei myöskään
mielestämme voi olla perustuslaillisesti
sallittua.

ESITYS: Edellä
mainittujen perustelujen vuoksi esitämme, että
kaikki keskusteluryhmät ja muu kuin julkaisijan
toimeksiannosta tuotettu materiaali tulisi yksiselitteisesti
rajata verkkojulkaisun määritelmän
ulkopuolelle.

TUNNISTAMISTIETOJEN TALLENTAMISESTA

Hallituksen
esityksen 7 § asettaa lähettimen, palvelimen tai
muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
velvollisuudeksi huolehtia laitteen avulla yleisön
saataville toimitettavan verkkoviestin
lähettäjän selvittämisessä
tarpeellisten tunnistamistietojen tallentamisesta.
Tunnistamistietona olisi tallennettava ainakin se edellinen
osoite, josta verkkoviesti on laitteelle tullut ja
lähtökohtaisesti tallennusaika olisi kolme
kuukautta.

Tunnistamistietojen
säilyttämistä perustellaan esityksessä
sillä, että niiden avulla voitaisiin tunnistaa
nimettömänä lähetetyn viestin
lähettäjä. Käytännössä
laitteiden ylläpitäjät joutuisivat
tallentamaan myös jokaisen
sähköpostilähetyksen yhteydessä
syntyvät tunnistamistiedot, sillä
ylläpitäjällä ei voi olla etukäteen
tiedossa, onko sähköposti lopulta kohde- vai
joukkoviestintää. Samalla tavalla
tunnistamistietojen tallentamisvelvollisuus koskee kaikkea
liikennettä.

Pidämme
sinänsä esityksen tavoitetta
tärkeänä eli toteuttaa 13 §:ään
kirjattu peruslähtökohta, jonka mukaan yleisön
saataville toimitetun viestin sisältöön
perustuvasta rikoksesta vastaa se, jota rikoslain mukaan on
pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen
osallisena. Ongelmia aiheutuu mielestämme kuitenkin
velvoitteen epätarkasta muotoilusta, eli mitä
pitäisi tallentaa.

Tunnistamistietojen
tallennusvelvollisuus on ennenkuulumattoman laaja,
yksityisyyden suojan kannalta huolestuttava, tehoton ja
helposti kierrettävissä,  (esimerkiksi
Kirjaston tai Nettikahvilan laitteita
käyttämällä). Lisäksi velvollisuuden
toteuttaminen ehdotetussa muodossa on usein
käytännössä mahdotonta tai erittäin
kallista toteuttaa.

ESITYS: Katsomme,
että koska Suomessa on parhaillaan käynnissä
yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja
teletoiminnan tietoturvasta annetun lain (22.4.1999/565)
uudistaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston 12.7.2002
antaman sähköisen viestinnän
tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) pohjalta, tulisi
tunnistamistietojen tallentaminen jättää
tästä laista pois. Mielestämme rikostutkintaan
tarvittavien tunnistamistietojen tallentaminen tulee
ratkaista kokonaisuutena irrottamatta siitä erikseen
rikoksia, jotka toteutetaan lähettämällä
verkkoviesti verkkojulkaisuun. 

VERKKOJULKAISUN TALLENTAMISESTA

Hallituksen
esityksen 6 §:n mukaan jokainen ohjelma ja
verkkojulkaisu on tallennettava 3 kuukaudeksi kuitenkin niin,
että jos verkkojulkaisua päivitetään
vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa,
riittää sen osalta kahden kuukauden tallennus.
Perustelujen mukaan ohjelmaa ei tarvitse tallentaa, jos
ohjelman toteutuksen perusteella on selvää, ettei
sen lähettämisessä voida syyllistyä
viestin sisältöön perustuvaan rikokseen.
Tämä koskisi perustelujen mukaan esimerkiksi
katuliikennettä kuvaavaa kameraa, joka on niin
korkealla, että yksittäiset ihmiset eivät
erotu. Käytännössä tällaisella
poikkeuksella ei liene suurtakaan merkitystä, sillä
esimerkki  webbikamerasta on marginaalinen.
Jokapäiväisiä sovelluksia webbikameran
käytöstä ovat sen sijaan  verkkolukiot ja
-yliopistot, jotka nyt käsiteltävänä
olevan hallituksen esityksen mukaan tulisi siis tallentaa
ohjelmina.

Katsomme, että
hallituksen esityksen tallennusvelvoitteet ovat ohjelmien ja
verkkojulkaisujen osalta erittäin raskaita ja
aiheuttavat niin teollisuudelle kuin esimerkiksi opetusalalle
tarpeettomia lisäinvestointeja ja ylläpitotoimia.
Jos verkkojulkaisun sisältö muuttuu usein – kuten
esimerkiksi portaaleissa – tai jos verkkojulkaisu
sisältää paljon liikkuvaa kuvaa eli ohjelmia,
ovat vaaditut tallennusmäärät
huomattavia.

Tallennusvelvoitteen
hallituksen esityksessä tekee tarpeelliseksi 16 §:n
säännös jokamiehen oikeudesta tutustua
tallenteen sisältöön jälkikäteen
voidakseen tarkistaa sen,  syyllistyttiinkö
ohjelmalla tai verkkojulkaisulla sisältöön
perustuvaan rikokseen tai aiheutettiinko niillä muuten
kyseessä olevalle henkilölle vahinkoa. Lisäksi
tallennusvelvoitetta perustellaan esitykseen
sisältyvillä vastine- ja oikaisuoikeuksilla.
Mielestämme lain lähtökohta, että kantaja
luottaisi näyttökysymyksessä julkaisijan ja
ohjelmatoiminnan harjoittajan arkistointivelvollisuuteen, ei
vastaa todellisuutta. Eikö normaalimpaa ole se,
että henkilön huomattua lehdessä tai
verkkojulkaisussa itseään loukkaavan jutun,
tämä ottaa lehden kyseessä olevasta kohdasta
kopion tai että hän tulostaa verkkojulkaisun
loukkaavan sivun.

Lisäksi
periaate, jonka mukaan julkaisija ja julkaisun
sisällöstä rikosoikeudellisessa vastuussa
oleva vastaava toimittaja velvoitetaan rangaistuksen uhalla
keräämään todisteita ja tarvittaessa
todistamaan itseään vastaan, on vieras muille
elämänaloille. Eihän kaikkia
yleisötilaisuuksiakaan  äänitetä
siltä varalta, että joku syyllistyisi puheensa
aikana esimerkiksi kunnianloukkaukseen.

Lisäksi
haluamme kiinnittää huomiota siihen, että
painetun joukkoviestinnän osalta laki ei  aseta 6
§:n tyyppistä tallennusvelvoitetta
ollenkaan.

ESITYS:
Esitämme mietittäväksi  verkkojulkaisujen
osalta, ettei 6 §:n tallennusvelvoitetta kirjata lakiin
ja että ohjelman osalta  tallennusvelvoite
rajattaisiin huomattavasti, jotta esimerkiksi verkkolukiot ja
-yliopistot voisivat jatkaa toimintaansa.

LAKIALOITTEESTA 66/2002 vp

Eräät
Kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustajat ovat
tehneet hallituksen esityksen 54/2002 vp rinnalle
lakialoitteen, jonka sisältönä on perustaa
Suomeen valtakunnallinen joukkoviestinnän eettinen
neuvottelukunta. Tämän asettaisi valtioneuvosto
neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja sen
tehtävänä olisi käsitellä
joukkoviestintään liittyviä eettisiä
kysymyksiä periaatteelliselta kannalta antaen
niistä myös suosituksia. Pidämme esitystä
huolellisen pohdinnan arvoisena  ja katsomme, että
tällainen neuvottelukunta voisi osaltaan toimia
Internetin itsesääntelyelimenä.

Helsingissä,
16. päivänä lokakuuta 2002

Kunnioittavasti 

Minna
Aalto-Setälä   Mirka
Järnefelt

lakimies   
kehityspäällikkö

Finnet-liitto
ry   Elisa Communications Oyj

Kai
Puolamäki   Marja-Liisa Virtanen

FT,
tutkija    kehitysjohtaja

TKK, EFFi
ry   Sonera Oyj