Oikeusministeriö julkaisi eilen [link|http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1247667219502|muistion kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen pilotista]. On hienoa, että muistiosta hankitaan nyt lausuntoja. Muistio on erinomainen selvitys hankkeen etenemisestä, siinä on paljon hyviä havaintoja ja se päätyy – joskin varauksin – toteamaan, että äänestäjän tarkistama, sähköisestä järjestelmästä riippumaton paperivarmenne olisi harkinnan arvoinen asia.
Olisin kuitenkin toivonut vieläkin selkeämpää kannanottoa siitä, että ääntenlaskennan tuloksen pitää oikeellisuuden lisäksi myös olla uskottava – hävinneellekin osapuolelle. Kuvitellaanpa hieman tulehtuneempi sisäpoliittinen tilanne, jossa tiukkaakin tiukemman vaalituloksen takeeksi haetaan takahuoneesta muutama IT-velho, jotka käsi sydämellä vakuuttavat, että kyllä se tietokone toimi oikein.
Muistio itsekin toteaa:
“Sekä uurnan sulkeminen että sen avaus olivat hyvin tietotekniikkapainotteisia tapahtumia. Tilaisuuksien onnistuminen oli käytännössä sen varassa, että tietotekniikkatoimittajan henkilöstö toimi asianmukaisesti. Niiden muiden paikalla olleiden, jotka eivät olleet IT-asiantuntijoita, oli hankalaa seurata tapahtumia ja kommentoida niitä.”
Saksan perustuslakituomioistuin tuomitsi täyssähköisen äänestyksen Saksan perustuslain vastaiseksi erityisesti juuri siksi, ettei kadunmies pysty ymmärtämään järjestelmän toimintaa ja varmistumaan sen oikeellisuudesta.
Olin itse katsomassa sekä uurnan luontia että sen avausta ja ääntenlaskentaa, ja vaikka olen juuri tällainen myyttinen IT-asiantuntija, ei minulla ollut mitään todellista mahdollisuutta tietää, mitä koneiden uumenissa oikeasti tapahtui. Muistion mielestä näiden tilaisuuksien “toimenpiteet ovat tarkastettavissa jälkikäteen äänestysjärjestelmän lokitiedostoista”, mutta samalla unohtuu se, että lokitiedostothan luo juuri tämä epäilyksenalainen järjestelmä.
Avoin lähdekoodi esiintyy tekstissä jonkinlaisena pelastajana, johon voitaisiin tarrautua. Kyllä, tottahan toki se auttaa hieman, mutta täydellinen ratkaisu se ei ole. Avoimen lähdekoodin lisäksi tarvittaisiin aukoton (eli siis raskas) prosessi, jolla voidaan todistaa, että se käytetty järjestelmä on todella peräisin annetusta lähdekoodista. Tämän todistelun kustannukset saattavat hyvinkin olla korkeammat kuin tietojärjestelmästä täysin riippumattoman varmennuksen – esimerkiksi sen paperitulosteen – kustannukset. Ja kuten muistiokin toteaa, todistelun tekisivät jälleen ne samat takahuoneen IT-velhot.
Uuttakin tietoa muistio antaa. Yksi mielenkiintoisista havainnoista on, että muistion mukaan sähköinen uurna, joka siis sisälsi tiedon siitä, kuka äänesti ketä, jätettiin IT-toimittajan palvelimille ääntenlaskennan jälkeen “kunnallisvaalien jälkeisestä poikkeuksellisesta tilanteesta johtuen”.
Tämä kuulostaa siltä, että Oikeusministeriö luovutti itseltään kontrollin pois vaalisalaisuuden suojelijana, ja luovutti sen kokonaan yksityiselle yritykselle sekä yksityishenkilöille. Mikäli uurnan teknisestä toteutuksesta annetut tiedot pitävät paikkansa, IT-toimittaja (tai mahdollisesti hyvinkin pieni joukko yrityksen palvelimien ylläpitoa) ja kaksi avausryhmän jäsentä olisivat nähtävästi voineet teoriassa avata uurnan ja murtaa vaalisalaisuuden.
Teknisesti tämä olisi toki vaatinut vähän muitakin kuin Microsoft Office -taitoja, eikä toki ole syytä epäillä tämän avausryhmän rehellisyyttä. Kysymys onkin periaatteellinen: vaalisalaisuus oli käytetyssä järjestelmässä tämän perusteella paljon heikommissa kantimissa kuin mitä laki mielestäni edellytti – ettei ääniä voida yhdistää äänestäjiin – tai kuin mitä muistiossa annetaan ymmärtää.
Effi on tänään julkaissut [link|http://www2.effi.org/evoting/EffiEvotingLeaflet2009_nobleed_A5.pdf|pienen vihkosen sähköisen äänestämisen ongelmista]. Siinä käydään lyhyesti läpi kokeilun tausta, perustavanlaatuiset ongelmat, sähköisen äänestämisen tarve ja joitakin yleisimpiä väitteitä. Vihkosta saa vapaasti jakaa niin sähköisesti kuin paperillakin.
Sähköinen äänestys lepää nyt kuolinsyyntutkijan pöydällä. Toivottavasti se ei enää nouse kuolleista, vaikka muistion perusteella isovarvas vielä vähän väriseekin.