Johdanto
Talousvaliokunta asettui EFFI ry:n pettymykseksi kannattamaan ohjelmistopatenttien hyväksymistä. Eriävän mielipiteen jätti Merikukka Forsius (vihr). Myös paperin alun perin kirjoittanut Sari Essayah (krist.) ilmoitti, olisi tukenut Forsiuksen kantaa mikäli olisi päässyt paikalle. Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.), joka ei ole valiokunnan jäsen, julkaisi samana päivänä aiheesta oman lehdistötiedotteensa.
Talousvaliokunnan lausunto
tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti)
JOHDANTO
Vireilletulo
Suuri valiokunta on 16 päivänä tammikuuta 2004 lähettänyt jatkokirjelmän 2.
KTM 19.12.2003 asiassa U 45/2002 vp ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston
direktiiviksi tietokoneelta toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta
(ohjelmistopatentti) talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- nuorempi hallitussihteeri Minna Tukiainen, kauppa- ja teollisuusministeriö
- Euroopan parlamentin jäsen Piia-Noora Kauppi
- toimistopäällikkö Eero Bomanson, Patentti- ja rekisterihallitus
- lainopillinen asiamies Pekka Salomaa, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT
- projektipäällikkö Matti Sihto, Teknologian Kehittämiskeskus TEKES
- patenttiasiamies Antti-Jussi Savela, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry
- Vice President Ilkka Rahnasto, Nokia Group
- johtaja Mikael Jungner, Microsoft Oy
- toimitusjohtaja Michael Widenius, MySQL Finland Ab
- puheenjohtaja Ville Oksanen, Electronic Frontier Finland – EFFI ry
Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon SOT Suomen Ohjelmistotyö Oy:ltä.
Viitetiedot
Valiokunta on aiemmin antanut asiasta lausunnon TaVL 12/2002 vp .
VALTIONEUVOSTON SELVITYS
Ehdotus
Komission direktiiviehdotuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli yhtenäistää
ja selkeyttää tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentointikäytäntöä
EU:n alueella. Ehdotuksen sisältö on kuvattu valtioneuvoston kirjelmässä U
45/2002 vp, josta talousvaliokunta on 1.10.2002 antanut lausunnon TaVL
12/2002 vp.
Euroopan unionin neuvosto muodosti 14.11.2002 yhteisen lähestymistavan
komission ehdotukseen. Neuvosto ei kuitenkaan vahvistanut lopullista
yhteistä kantaansa, vaan se jäi odottamaan Euroopan parlamentin ensimmäisen
käsittelyn tuloksia.
Parlamentti hyväksyi ensimmäisen käsittelyn päätteeksi 64 muutosehdotusta
komission esitykseen 24.9.2003.
Neuvoston yhteisessä lähestymistavassa komission ehdotusta muutettiin siten,
että myös nk. ohjelmatuotepatentti mahdollistettiin. Tarkoituksena oli
kuitenkin keksinnön teknisyyden vaatimuksen säilyttäminen jatkossakin
patentoitavuuden edellytyksenä. Keksintöä, joka ei aikaisemminkaan ollut
patentoitavissa, ei ollut tarkoitus saattaa patentoitavuuden piiriin.
Esimerkiksi puhtaita liiketoimintamenetelmäkeksintöjä ei ollut tarkoitus
hyväksyä patenteiksi.
Direktiivin tavoitteena ei ollut muuttaa
patentoitavuuden vaatimuksia kohti yhdysvaltalaista käytäntöä, joka ei
edellytä keksinnöltä teknistä vaikutusta ja täten sallii melko vapaasti
liiketoimintamenetelmienkin patentoinnin. Nämä tavoitteet saavutettiin
komission alkuperäisessä ehdotuksessa sekä neuvoston yhteisessä
poliittisessa lähestymistavassa.
Parlamentin ehkä keskeisin muutosehdotus on ohjelmatuotepatentin
kieltäminen. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan Euroopan parlamentin
muutosehdotuksissa halutaan lainsäädäntökehikkoa muuttaa siten, että
lainsäädäntö rajaisi patentoinnin ulkopuolelle huomattavan osan jo pitkään
patentoitavissa olleita tekniikan aloja. Kirjelmässä todetaan, että
parlamentin tarkistukset ovat osittain keskenään ristiriitaisia ja
tulkinnanvaraisia, joten niiden sisällön analysointi on osoittautunut
vaikeaksi.
Parlamentin tarkistusten voidaan katsoa jakautuvan koskemaan patentoitavan
tekniikan alueen rajauksia, patenttivaatimusten muotoa, täsmennyksiä ja
varmennuksia sekä uusia määritelmiä. Lisäksi parlamentti on halunnut
kiinnittää huomiota eräisiin yleisiin patenttiasioihin ja tehdä niihin
muutoksia nyt esillä olevan direktiiviehdotuksen kautta. Näitä seikkoja ovat
patentin kestoaika, uutuuden suoja-aika (grace period), direktiivin
vaikutusten raportointi yhteisöpatentin suhteen sekä Euroopan
patenttiviraston asema.
Tietokoneella toteutettujen keksintöjen
erityispiirteistä parlamentti nosti esille muun muassa toimivan ja
dokumentoidun ohjelman viitetoteutuksen julkaisemisen hakemuksen yhteydessä.
Parlamentin ehdotuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti kauppa- ja
teollisuusministeriön jatkokirjelmässä U 45/2002 vp , jatkokirjelmä 2. KTM
19.12.2003. Asiakirja on julkinen.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston jatkokirjelmän mukaan parlamentin tarkistukset muuttavat
direktiiviehdotuksen sisältöä oleellisesti niin komission alkuperäiseen
direktiiviehdotukseen nähden kuin siihen yhteiseen lähestymistapaan nähden,
jonka neuvosto saavutti 14.11.2002. Valtioneuvosto katsoo, että parlamentin
tarkistusehdotusten hyväksyminen sellaisenaan merkitsisi olennaista
patentoitavuuden rajoittamista verrattuna nykyiseen vallitsevaan käytäntöön
Euroopassa.
Tämä merkitsisi myös jo myönnettyjen patenttien täytäntöönpanon
huomattavaa vaikeutumista ja niiden arvon alenemista. Tämä saattaisi
eurooppalaiset yritykset epäedulliseen asemaan globaaleilla markkinoilla.
Vaikutukset eivät kohdistuisi pelkästään perinteiseen tietokone- ja
ohjelmistoalan teollisuuteen, vaan ne ulottuvat myös hyvin moneen muuhun
teollisuuden alaan, jotka ovat yhä enemmän riippuvaisia ohjelmistoihin
pohjautuvista innovaatioista jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Suomen
kannalta on huomattava, että vaikutukset kohdistuisivat nimenomaan
telekommunikaatioalaan sekä metsäteollisuuden ja muun prosessiteollisuuden
prosessiautomaatio- ja mittaustekniikkaan. Vaarana on, että näiden alojen
keksinnöt, tietokoneella toteutettujen keksintöjen osalta, rajautuisivat
kokonaan patentoitavuuden ulkopuolelle, samoin kuin useimpien muiden korkean
teknologian alojen keksinnöt.
Tehokkaan patenttisuojan menettäminen aiheuttaisi yrityksille lyhyellä
aikavälillä kilpailullisen haitan ja pitkällä aikavälillä se vähentäisi
kannustimia Euroopassa tehtäviin tutkimusinvestointeihin. Tämä olisi
ristiriidassa Eurooppa-neuvoston vuoden 2000 Lissabonin tavoitteiden kanssa
aikaansaada Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010
mennessä. Lissabonin tavoitteissa todettiin myös, että innovaatiot ja ideat
tulee palkita riittävästi uudessa tietoon perustuvassa taloudessa,
erityisesti patenttisuojalla.
Lisäksi valtioneuvosto katsoo, etteivät parlamentin ehdotukset ole kaikilta
osin sopusoinnussa Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja
tekijänoikeussopimuksen kanssa (sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien
kauppaan liittyvistä näkökohdista, TRIPS, SopS no 5/1995). TRIPS-sopimuksen
27(1) artiklan säätämä patenttioikeudellinen perusperiaate edellyttää, että
patentin tuottama oikeus sisältää oikeuden kieltää muita käyttämästä
keksintöä ilman patentinhaltijan suostumusta. Sopimuksen 30 artikla
edellyttää, että rajoitukset, joita luodaan patentin myöntämään
yksinoikeuteen, eivät ole kohtuuttomasti ristiriidassa patentin normaalin
hyväksikäytön kanssa, eivätkä kohtuuttomasti vahingoita patentinomistajan
oikeutettuja etuja ottaen huomioon kolmansien osapuolien oikeutetut edut.
Lisäksi sopimuksen 27(1) artikla kieltää eri tekniikan alojen erilaisen
kohtelun. Parlamentin ehdotusten voidaan katsoa olevan ristiriidassa näiden
periaatteiden kanssa.
Jatkoneuvotteluissa pyritään löytämään kansainväliset velvoitteet huomioiva
tasapainoinen kompromissi parlamentin, neuvoston ja komission kesken.
Neuvottelujen lähtökohtana pidetään nykyisen vallitsevan eurooppalaisen
käytännön selkeyttämistä ja kirjaamista direktiiviin. Avoimen lähdekoodin
kannattajien näkökulma otetaan huomioon säilyttämällä riittävän korkea
patentoitavuuden taso sekä kieltämällä pelkkien liiketoimintamenetelmien
patentointi.
Huomiota tulee kiinnittää direktiiviehdotuksen selkeyteen, jotta sillä
todella aikaansaataisiin tavoiteltu yhtenäinen ja ennakoitavissa oleva
käytäntö yhteisön alueella ja näin turvattaisiin erityisesti pienten- ja
keskisuurten yritysten toimintaedellytykset.
Komissio on asiakirjassaan 11503/03 CODEC 995 PI 70 ryhmitellyt parlamentin
tarkistusehdotukset kahteen eri luokkaan; hyväksyttäviin sekä ei
hyväksyttäviin. Valtioneuvosto pitää jaottelua pääosin perusteltuna. On
huomattava, että käsittelyn edetessä kantaa voidaan joutua yksittäisten
kohtien osalta tarkistamaan. Tarkistusehdotuksiin muodostettu kanta vastaa
neuvoston marraskuussa 2002 saavuttamaa yhteistä poliittista
lähestymistapaa.
Valtioneuvosto on toimittanut valiokunnan käyttöön puheenjohtajamaa Irlannin
neuvostossa tekemän välitysehdotuksen (5570/04 Limite PI 7 Codec 89).
Välitysehdotuksessa on valtioneuvoston asianmukaisena pitämällä tavalla
otettu huomioon joitakin Euroopan parlamentin muutosehdotuksia.
Valtioneuvoston mukaan Irlannin välitysehdotus voisi muodostaa hyvän pohjan
neuvoston yhteiselle kannalle.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Valiokunnan aikaisemmat kannanotot
Eduskunnan talousvaliokunta käsitteli valtioneuvoston alkuperäistä
U-kirjelmää perusteellisesti syksyllä 2002 ja antoi asiasta lausunnon
1.10.2002 (TaVL 12/2002 vp). Tätä lausuntoa käsiteltäessä keskeinen kysymys
oli ohjelmatuotepatenttivaatimuksen mahdollistaminen. Se ei sisältynyt
alkuperäiseen komission ehdotukseen, mutta nousi esille neuvostossa useiden
jäsenvaltioiden, mm. Suomen tukemana.
Kysymys herätti asiantuntijakuulemisessa voimakkaasti ristiriitaisia
näkemyksiä. Valtaosa valiokunnalle asiantuntijaselvitystä antaneista yhtyi
valtioneuvoston kantaan ja korosti ohjelmistotuotepatentin merkitystä alan
liiketoiminnan kilpailuedellytysten, innovaatioiden kehityksen sekä
oikeusvarmuuden ja yhtenäisten markkinaolosuhteiden kannalta. Niin kutsutun
avoimen lähdekoodin koulukunnan edustajat puolestaan totesivat, että
ohjelmistopatentin myöntäminen vaikuttaisi teknisesti yhteensopivien
avoimien ohjelmistotuotteiden ja standardien kehitykseen haitallisella
tavalla. Molempia kantoja perusteltiin pienyritysten
toimintamahdollisuuksien turvaamisella.
Valiokunta päätyi tuolloin tukemaan valtioneuvoston kantaa. Keskeisenä
perusteluna tälle oli se, että ohjelmistotuotteiden markkinoista suurin osa
on Pohjois-Amerikassa, jossa ohjelmistotuotepatentit sallitaan.
Eurooppalaisten ohjelmistoalan yritysten markkinaedellytysten katsottiin
edellyttävän sopeutumista tällaiseen ympäristöön. Katsottiin myös, että
patentoitavuus voisi edistää myös pienten yritysten toimintaa
maailmanlaajuisilla markkinoilla. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen,
että tietokoneella tuotettujen keksintöjen erottelu patenttivaatimuksen
muodon perusteella on osoittautunut vaikeaksi. Toisistaan poikkeavat
käytännöt ovat osoitus tästä. Pidettiin johdonmukaisempana korostaa
patentoitavuuden sisällöllisiä kuin muodollisia vaatimuksia.
Valiokunnan asian jatkokäsittelyssä saama asiantuntijaselvitys
Tälläkin kertaa valiokunnan saama asiantuntijaselvitys on ollut
ristiriitaista. Peruskysymyksenasettelu ja -argumentaatio ovat säilyneet
olennaisesti samoina verrattuna syksyn 2002 käsittelyyn. Kysymys on edelleen
ohjelmatuotepatenttivaatimuksen sallittavuudesta ja ohjelmatuotepatentin
myöntämisestä.
Ohjelmatuotevaatimuksella tarkoitetaan patenttivaatimusta, joka kohdistuu
tallennevälineellä olevaan tietokoneohjelmaan, joka tietokoneessa ajettuna
aikaansaa samassa hakemuksessa olevan vastaavan laite- tai
menetelmävaatimuksen mukaisen teknisen vaikutuksen, keksinnön ollessa
määritelty vaatimuksen tunnusmerkkiosassa samansisältöisesti vastaavan
laite- tai menetelmävaatimuksen kanssa. Keksintö on
ohjelmatuotevaatimuksessa siis sama kuin samassa hakemuksessa olevassa
vastaavassa laite- tai menetelmävaatimuksessa. Erona ohjelmatuotevaatimuksen
sekä menetelmä- ja laitevaatimuksen välillä on se, että jälkimmäisten osalta
patenttia loukataan vasta silloin, kun esimerkiksi prosessin toteuttavaa
ohjelmaa ajetaan tehtaalla prosessinohjauslaitteessa, kun taas
ohjelmatuotevaatimuksen ollessa kyseessä patenttia loukkaa jo prosessin
toteuttavan ohjelman myyminen esimerkiksi levykkeellä.
Asiantuntijalausunnoissa on oltu yksimielisiä varsin monesta kysymyksestä.
Kaikki lausunnonantajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että EU:n alueella
vallitsevaa oikeustilaa ohjelmatuotepatenttien myöntämisen suhteen täytyisi
yhdenmukaistaa, samoin ollaan yhtä mieltä siitä, että yhdenmukaistamisessa
ei tulisi tehdä suuria muutoksia nykyiseen käytäntöön. Myös
ohjelmatuotevaatimukseen kriittisesti suhtautuvat lausunnonantajat ovat
hyväksyneet sen, että innovaatio, jonka toteuttamisessa käytetään
tietokoneohjelmaa, on patentoitavissa kunhan keksinnöllä on tekninen
vaikutus ja keksinnöllä aikaansaadaan lisäys tekniseen tasoon, jos ohjelma
on osa fyysisen elementin sisältävää keksintöä tai se yhdistyy siihen.
Yksimielisyys vallitsee myös siitä, että patenttia ei voida myöntää
"tietokoneohjelmalle sinänsä" eikä liioin puhtaille
liiketoimintamenetelmille.
Asiantuntijakeskustelussa ehdotusta on verrattu säännöllisesti Yhdysvaltojen
patenttikäytäntöön, ja lausunnonantajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että
EU:n patenttioikeudessa ja -hallinnossa ei tule siirtyä USA:n tyyppiseen
patenttijärjestelmään.
Kuten todettu, asiantuntijalausunnot poikkeavat voimakkaasti itse
peruskysymyksestä, voidaanko ohjelmatuotepatentti hyväksyä (ks. määritelmä
yllä), sekä siitä, merkitseekö ohjelmatuotepatentin mahdollistaminen itse
asiassa patentin myöntämistä "tietokoneohjelmalle sinänsä". Paljon
keskustelua on käyty myös siitä, mikä on tämän ohjelmatuotepatentin
mahdollistamisen vaikutus erityisesti pienten yritysten toimintaedellytysten
kannalta ja miten mahdollisesti syntyviä haittoja voidaan vähentää.
Valiokunnan arvio tilanteesta
Yleisiä periaatteita
Valiokunta toteaa, että tekninen kehitys on nykyään hyvin paljon
riippuvainen ohjelmistojen kehityksestä. Ohjelmistot ovat eri tavoin
käytössä korkean teknologian tuotteissa, palveluissa, prosesseissa ja
laitteissa. Teknisiä innovaatioita ja keksintöjä toteutetaan
tietokoneohjelmistoina taikka niitä hyväksi käyttäen. Ohjemistotuotteiden ja
niiden ympärillä harjoitetun liiketoiminnan merkitystä ei voi juuri
ylikorostaa. Suomen ja EU:n kannalta on luotava myös lainsäädännöllisiä
edellytyksiä tämän toiminnan kehittymiselle.
Patenteilla katsotaan yleisesti ottaen olevan teknistä innovaatiota edistävä
vaikutus. Keksinnön suojatulla ammattimaisella hyvödyntämisellä turvataan
keksintöön sijoitetuille pääomille kohtuullinen tuotto. Patentti on myös
julkinen, joten sillä myös edistetään teknisen tiedon leviämistä. Ilmeisesti
patenteilla katsotaan olevan merkitystä myös ohjelmistoalalla. Euroopan
patenttitoimisto on nimittäin myöntänyt ohjelmatuotepatentteja jo yli 30 000
kappaletta.
Valiokunta pitää tärkeänä EU:n sisäisen oikeustilan ja oikeuskäytännön
yhtenäistämistä. On tärkeää, että alalle luodaan säännöt, jotka ovat
yhteneväiset ja jotka eivät mahdollista erilaista patenttien
myöntämiskäytäntöä ja erilaisten kriteereiden käyttöä. Tietokoneella
toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskeva kysymys liittyy myös
laajempaan yhteisöpatenttia koskevaan asiaan, jota kautta patentoitavuuden
aineellisten edellytysten yhtenäistäminen tulee entistä tärkeämmäksi.
Eurooppalaiset korkean teknologian yritykset kilpailevat
maailmanlaajuisesti.
Yleisenä periaatteena voitaneen todeta, että
kilpailutilanne yritysten kotimarkkinoilla ei saisi olla EU:n yrityksille
epäedullisempi kuin mitä vastaava tilanne on kilpailijamaiden yrityksillä.
EU:n yritysten tulee voida toimia myös laisnäädännöllisesti yhtäläisistä
lähtöasetelmista Yhdysvaltojen ja Aasian maiden yritysten kanssa.
Teollisoikeuksien suojalla on tässä oma kiistämätön merkityksensä.
Ohjelmatuotteiden patentoinnista
Valiokunnalle on kuitenkin esitetty jyrkästi eroavia käsityksiä patentoinnin
sopivuudesta ohjelmistoalalle. Patenttihakemuksen pitkä käsittelyaika ja
patentin pitkä voimassaoloaika suhteessa ohjelmistoalan nopeaan kehitykseen
katsotaan myös innovaatioita hidastavaksi tekijäksi.
Ohjelmatuotteiden patentointia vastaan on esitetty useita muitakin
argumentteja: Patenttihakemuksen tekeminen on kallista, joten vain
suurimmilla yrityksillä on niihin varaa. Patentin puolustaminen
oikeudenloukkauksia kohtaan on niin ikään mahdollisesti hyvin kallis
prosessi, joten patentista saatava hyöty voi olla kyseenalainen. Kolmas
käytetty argumentti liittyy toisille myönnettyjen patenttien tahattomaan
loukkaamiseen ohjelmistokehitystyössä. Tahaton loukkaus saattaa johtaa
mittaviin vahingonkorvausvaatimuksiin.
Osa väitteistä liittyy patenttijärjestelmän mahdollisiin puutteisiin,
käsittelyaikojen pituuteen ja riittävän tiedonsaannin puutteeseen. Näillä
perusteilla ei vielä tule voida estää patentoitavuutta sinänsä. Patentti- ja
rekisterihallituksen tietojen mukaan myös pienet yritykset hakevat
patentteja esim. digitaalisen informaation käsittelyä ja siirtoa koskevissa
patenttiluokissa. Pienten yritysten ja yksityishenkilöiden tekemien
hakemusten yhteismäärä ei merkittävästi jää jälkeen Nokia Oyj:n tekemien
hakemusten määrästä, joissakin luokissa jopa ylittää sen.
Ohjelmatuotepatentin sallittavuutta tarkasteltaessa on kiinnitettävä
huomiota myös eräisiin yleisiin patenttia koskeviin seikkohin. Patentin
hakeminen on luonnollisesti aina vapaaehtoista. Innovaation vapaaehtoinen
julkistaminen estää myös siihen tulevaisuudessa kohdistuvat
patenttivaatimukset. Patentti suojaa vain keksinnön ammattimaista käyttöä.
Patentilla suojattua keksintöä on siis mahdollista käyttää yksityiseen
tarkoitukseen taikka tutkimustarkoitukseen.
Ohjelmatuotepatentin on sanottu vaarantavan nk. avoimeen lähdekoodiin
perustuvan ohjelmistokehitystyön ja siihen perustuvan liiketoiminnan.
Ongelma tulee erityisesti esiin silloin, kun avoimen lähdekoodin
ohjelmistotyössä kehitetään tuotteita, joiden tulee kuitenkin olla
yhteensopivasti käytettävissä määräävän markkina-aseman omaavan laite- ja
ohjelmistovalmistajan tuotteiden kanssa.
Ongelman olemassaoloa ja mahdollista vaikuttavuutta ei voitane kiistää. On
kuitenkin esitettävä vastakysymys siitä, onko ohjelmistotuotepatentin
kieltäminen oikeansuhtainen toimenpide vastattaessa ongelmaan, joka
vaikuttaa enemmän kilpailuoikeudelliselta, määräävän markkina-aseman
väärinkäyttöä koskevalta ongelmalta. Ohjelmatuotepatentteja käytetään
pääsääntöisesti aivan muuntyyppisissä keksinnöissä, kuten laitteiden ja
prosessien ohjaamisessa ja niiden suorituskyvyn parantamisessa.
Ohjelmatuotevaatimukselle asetettava korkea patentoitavuuskynnys edistää
mahdollisten ongelmatilanteiden ehkäisemistä.
Valiokunta korostaa, että patenttivaatimus koskee aina innovaatiota,
keksintoä tai ideaa, joka kohottaa olemassaolevan tekniikan tasoa.
Valiokunnan aikaisemmassa lausunnossa ohjelmatuotevaatimuksen
hyväksyttävyyttä perusteltiin muun muassa sillä, että on ollut vaikeuksia
tehdä laadullista eroa patenttivaatimuksen muodon perusteella.
Ohjelmatuotepatentin estäminen rajaisi tekniikan eri sovellutusten käyttöä
keksinnöissä. Valiokunta korostaa edelleen tätä näkökantaa muistuttaen
samalla, että vastaavasti patentoinnin sisällölliset kriteerit on pidettävä
kirkkaana ja kynnys riittävän korkeana.
Lopuksi valiokunta haluaa vielä korostaa sitä, että EU:n
patenttilainsäädännössä ja -käytännössä tulee säilyttää selkeä ero
Yhdysvaltojen patenttijärjestelmään. Vaikka avoimen lähdekoodin yritykset
ovat menestyksellisesti sopeutuneet myös siihen toimintaympäristöön,
vastaavan järjestelmän rantautuminen Eurooppaan voisi aiheuttaa
arvaamattomia vahinkoja. Valiokunta korostaa edelleen patentoitavuuden
kytkemistä tekniikan tasossa tapahtuvaan lisäykseen ja kriteerin tiukkaa
tulkintaa.
Valiokunnan kanta
Viitaten aikaisempaan lausuntoonsa, valtioneuvoston kirjelmään sekä
saamaansa asiantuntijaselvitykseen valiokunta toteaa käsityksenään, että
Irlannin puheenjohtajamaan välitysehdotus muodostaa hyvän pohjan neuvoston
jatkotyölle. Valiokunta korostaa sitä, että asiassa on saavutettava kompromi
ssi neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä, joten parlamentin
muutosehdotusten taustalla oleviin ongelmiin on kiinnitettävä vakavaa
huomiota.
Valiokunta toteaa, että puheenjohtajamaan välitysehdotuksen lähtökohtana on
edelleen ohjelmatuotepatenttien mahdollistaminen. Suhteessa parlamentin
kantaan välitysehdotuksessa on merkittäviä kannanottoja, jotka vastaavat
valiokunnan näkemyksiä.
Välitysehdotuksessa korostetaan kieltoa patentoida tietokoneohjelmat
sellaisenaan ja tekstissä vahvistetaan tätä koskevia viittauksia Euroopan
patenttisopimukseen. Valiokunta tulkitsee asiaa niin, että tarkoituksena on
tiukentaa EPO:n nykyistä käytäntöä ohjelmatuotepatenttien myöntämisessä.
Välitysehdotuksessa korostetaan valiokunnan käsityksen mukaisesti, että
tietokoneella toteutetun keksinnön tuoma lisäys tekniikan tasoon on
välttämätön keksinnöllisyyden edellytys. Siinä mainitaan, että
tietokoneohjelma ei sinällään, eikä erityisesti lähde- tai kohdekoodina, voi
olla patentoinnin kohteena.
Valiokunnan käsityksen mukaan välitys ehdotuksessa myös korostetaan eroa
USA:n järjestelmään, jossa keksinnöltä ei vaadita lisäystä tekniikan tasoon.
Samoin todetaan, että lisäys tekniikan tasoon ei synny ainoastaan sillä,
että keksintöön liittyy tietokoneen tai muun ohjelmoitavan laitteen käyttö.
EU:ssa siis edellytettäisiin ohjelman ja laitteen välillä myös todellista
tekniikan tasoa kohottavaa vaikutusta. Ero Yhdysvaltojen järjestelmään
korostuisi myös kieltämällä tavanomaisten tapahtumien ja puhtaiden
liiketoimintamenetelmien patentointi.
Yhtyessään valtioneuvoston kantaan valiokunta haluaa korostaa aikaisempaan
lausuntoonsa viitaten patentoitavuuskynnystä ja kriteerien tiukkaa
tulkintaa, jolloin tärkeäksi kysymykseksi muodostuu ohjelman ja fyysisen
laitteen tai menetelmän asiallinen ja tekninen yhteisyys patentoitavuuden
edellytyksenä. Patenttia ei voida myöntää, jos ohjelma ei tuo laitteeseen
tai menetelmään yhdistettynä lisäystä tekniseen tasoon.
Ohjelmatuotevaatimusta ei siis voi esittää yksinään vaan samassa
hakemuksessa tulee olla vastaava laite- tai menetelmävaatimus.
Valiokunta korostaa myös sitä, että patentti suojaa vain keksinnön
ammattimaista hyödyntämistä, mikä mahdollistaa keksinnön käytön yksityisiin
sekä tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin. Tällaista taloudellista hyötyä
tavoittelematonta käyttöä ei siis voida pitää tahattomana patentin
loukkauksena.
Lisäksi valiokunta haluaa muistuttaa kilpailuoikeuden asettamista
rajoituksista määräävän markkina-aseman väärinkäytölle ohjelmistoalalla.
Valiokunta pitää tärkeänä, että kilpailuviranomaiset huolehtivat
lainsäädännön valvonnasta siten, että ohjelmatuotepatentin mahdollisesti
mukanaan tuomia kilpailusääntöjen kanssa yhteensopimattomia epäterveitä
markkinakäytäntöjä voidaan tehokkaasti estää.
Valiokunta haluaa myös painottaa patenttijärjestelmän toimivuuden
merkitystä. Patenttihakemusten käsittelyn tulee olla nopeaa ja tehokasta,
voimassaolevista patenteista on tiedottettava tehokkaasti tahattomien
oikeudenloukkausten estämiseksi.
Ohjelmistoyrittäjien lausuntoihin viitaten valiokunta korostaa patentteihin,
patenttiloukkauksien välttämiseen ja patenttihakemusten tekoon liittyvän
neuvonnan sekä pienyrityksille suuntautuvien palveluiden ja rahoituksen
suurta merkitystä. Valtioneuvoston on otettava tämä huomioon
henkilöstövoimavaroja ja budjettirahoja ratkaistaessa. Ohjelmistoyrittäjien
toiminnan turvaaminen on osa Suomen kilpailukykyä.
Lausunto
Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa,
että edellä esitetyin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston
kantaan ja korostaa kansallisia toimia ohjelmistoyrittäjien toiminnan
turvaamiseksi osana Suomen kilpailukykyä.
Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2004
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
- pj. Jouko Skinnari /sd
- vpj. Jari Leppä /kesk (osittain)
- jäs. Merikukka Forsius /vihr
- Reijo Kallio /sd (osittain)
- Esko Kiviranta /kesk
- Martti Korhonen /vas
- Miapetra Kumpula /sd (osittain)
- Seppo Lahtela /kesk
- Jere Lahti /kok
- Antti Rantakangas /kesk (osittain)
- Martin Saarikangas /kok
- Sari Sarkomaa /kok
- Juhani Sjöblom /kok
- vjäs. Rauno Kettunen /kesk (osittain)
- Simo Rundgren /kesk (osittain)
- Matti Saarinen /sd (osittain)
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Pekka Nurminen
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
Valtioneuvoston kanta perusteluineen noudattaa pääosin EU:n komission ja
neuvoston mielipiteitä parlamentin direktiiviehdotukseen tekemistä yhteensä
64 muutosehdotuksesta. Keskeistä direktiiviehdotuksessa on suhtautuminen
ohjelmatuotepatenttiin eli mahdollisuuteen hakea patenttisuojaa patisi
laite- ja menetelmäkeksinnöille myös näistä eristetyille tietokoneohjelmille
eli ns. puhtaille ohjelmistoille. Komission alkuperäisessä
direktiiviehdotuksessa ei ehdotettu patenttisuojaa
ohjelmistotuotevaatimuksille, vaikka siinä samoin kuin neuvoston
muodostamassa yhteisessä lähestymistavassa tietokoneohjelmien
patentoitavuuteen suhtauduttiin myönteisesti. Euroopan Parlamentin tekemissä
muutosehdotuksissa ohjelmatuotepatenttiin otettiin ehdottoman kielteinen
kanta.
Valiokunnan kannanottojen pohjana on Irlannin ehdottama välitysehdotus,
jossa yritetään sovittaa yhteen EU:n neuvoston kantaa ja parlamentin
muutosehdotuksia. Kuitenkin lähtökohtana on edelleen ohjelmatuotepatenttien
mahdollistaminen. EU:n komission alkuperäinen ehdotus ja parlamentin siitä
antama mietintö vastaavat ohjelmatuotepatentin osalta Suomen nykyistä
patenttilain sanamuotoa. Siten valiokunnan Irlannin välitysehdotukseen
pohjautuva lausunto Suomen kannaksi laajentaisi nykyisen patenttisuojan
kattavuutta ohjelmatuotepatenttien osalta.
Käytännössä valiokunnan lausunto Suomen kannaksi vaarantaisi patenteista
koituvien markkinahäiriöiden vuoksi pienten innovatiivisten
ohjelmistotalojen ja avoimen lähdekoodin palveluyritysten
toimintaedellytykset Suomessa ja Euroopassa. Ohjelmistopatenteista tiedetään
varmuudella olevan haittaa esimerkiksi pienille ohjelmistotaloille. Pelkkä
patentointi ei riitä, vaan on oltava sekä rahaa että resursseja niiden
puolustamiseen ja mahdollisten patenttiloukkausten tutkimiseen.
Jotta
ohjelmistopatenttien täysmittaiselle käytölle olisi silti perusteet,
täytyisi voida osoittaa, että niistä saatava hyöty on haittaa isompi. Tällä
hetkellä asiasta olemassa oleva tieteellinen tutkimus osoittaa, että näin ei
kuitenkaan ole. Ohjelmistopatentit haittaisivat myös yliopistojen opetus- ja
tutkimustoimintaa estämällä mm. virtuaalimallintamisen ja keskeyttämällä
pitkään tehtyjen tutkimusten etenemisen osan ohjelmistoista tullessa
patenttisuojan alle. Lisäksi kansalaisten pääsy informaation eri lähteisiin
hankaloituisi, kun avoimien informaatiostandardien luominen vaikeutuisi.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että Suomen tulee käyttää direktiiviehdotuksen jatkoneuvotteluissa
pohjaesityksenä Euroopan Parlamentin kantaa.
Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2004,
Merikukka Forsius /vihr